Syöttöpelin salat: Millainen on hyvä syöttö lentopallossa – ja miksi syöttäessä sorrutaan helponnäköisiin virheisiin?

Kokemus, keskittyminen ja tekniikka ovat Juho Viitalan mukaan avaimia hyvään syöttöön. Kuva: Jari Salopino.

Syöttäminen on ainoa hetki lentopallopelissä, jolloin suoritus on täysin omissa käsissä. Niinpä kun yleisön silmät kiinnittyvät syöttäjään, kaikki odottavat onnistumista – epäonnistuminen nähdään pääsääntöisesti helppona virheenä.

– Aina syöttö on paineellinen paikka. Ei se itsellä mitään jännitystilaa aiheuta, mutta siinä varmaan kokemuskin auttaa. Siinä pyrkii vain katsomaan paikan vastustajan kentästä ja yrittää pitää syötön painavana ja pahana. Ei mitään varmistelua, koska juuri silloin syöttö usein epäonnistuu, sanoo Luja-Lukon Juho Viitala.

Vaikka se yleisön silmiin pahalta välillä näyttääkin, syöttövirheitä saa silti tulla. Pälkäneen Luja-Lukon valmentajan Heikki Kososen mukaan ne oikeastaan kuuluvat asiaan, jos syöttö halutaan pitää riittävän pahana.

– Pääsääntöisesti jos ei tee erässä yhtään syöttövirhettä, syöttö on ollut liian helppo. Ässät puolestaan ovat bonus, koska niiden hakeminen ja yliriskillä pelaaminen ei ole järkevää.  Ykköstarkoitus on saada pallo irti verkosta, jotta pystytään itse pelaamaan hyvä torjunta-puolustus-pelaaminen, hän muistuttaa.

Viitala myöntää, että syöttövirheen tekeminen harmittaa siinä missä muidenkin virheiden, mutta muiden virheiden tavoin se on nollattava heti. Asian märehtiminen vie keskittymiskyvyn eteen tulevista uusista pelitapahtumista.

– Onhan se välillä tosi pienestä kiinni, että 10 senttiä yli mennyt syöttö olisikin ollut ässä. Ei se syöttövirhe sitten enää niin kismitä, jos alla on vaikka kolmen-neljän onnistuneen syötön putki. Silloin kuitenkin tietää, että on jo onnistuttu siinä tilanteessa hyvin.

 

Neljä tapaa syöttää palloa

Valmentaja Kosonen linjaa, että syöttöä voi suunnata oikeastaan neljällä periaatteella.

Syötön voi suunnata joko vastustajan heikoimmalle vastaanottajalle tai toisaalta parhaalle hyökkääjälle, jolta pyritään näin saamaan parasta terää pois. Kierteisellä hyppysyötöllä suuntaaminen jää vähemmälle, mutta sillä voidaan saada vastaanotto ”irti” ja vaikeuttaa vastustajan pelinrakentelua. Jos tiedetään, että tiettyyn suuntaan syöttäminen johtaa passarilla vaikeuksiin tai tietynlaiseen maneeriin, voidaan tämäkin huomioida syöttösuunnassa ja sittemmin oman torjunnan ja puolustuksen sijoittamisessa.

– Syöttö, torjuntapuolustus ja jatkopallopelaaminen muodostavat jatkumon, johon yleensä pitäisi olla suunnitelma. Hyvä syöttö on riittävän painava ja hyvin suunnattu, Kosonen tiivistää.

Lentopallopeliä ei voi voittaa vain syöttämällä, mutta huonolla syötöllä voittaminen on äärimmäisen vaikeaa, koska vastustaja pääsee pyörittämään peliään niin vahvasti.

– Syöttö-vastaanottopelin voittaja yleensä voittaa ottelun miesten peleissä. Syöttäminen on asia, joka tulisi oppia mieluiten jo juniorina, kuten moni muukin asia. Jos on opetellut sen hyvin, osaa syöttää aikuisenakin.

Juho Viitala kokee, että syöttö kulkee parhaiten, kun alla on runsaasti tehtyjä syöttöjä – ja onnistumisia –  harjoituksissa. Jotta syöttöpeli kulkisi myös tositilanteessa, on siihen keskityttävä myös treeneissä täysillä.

– Painetilaa voi harjoitella esimerkiksi niin, että epäonnistuneesta syötöstä joutuu harjoituksissa tekemään jotakin, valmentaja Kosonen sanoo.

Millä perusteella valmentaja sitten heittää tiukassa paikassa pelaajan syöttämään?

– Sen, joka on teknisesti paras syöttäjä. 24-24-tilanteessa voi ja pitääkin antaa kättä vähän kovempaa.

Luja-Lukon tapauksessa katseet tällöin kääntyvät usein Juho Viitalaan ja tämän hyppysyöttöön.

 

SM-mies Narvin kaadossa

– Emme syöttäneet kauhean hyvin viime pelissä. Syöttö oli vähän turhan helppo ja syöttöjen suuntaaminen oli vaikeaa, koska vastustaja oli vielä outo, Luja-Lukon valmentaja Heikki Kosonen arvioi.

Torjunnan ja puolustuksen liittokaan ei Luja-Lukolla ollut alkuun ihanteellinen, mutta hyvin rullannut hyökkäyspeli ja loppua kohden petraantunut torjunta- ja puolustuspelaaminen toivat kuitenkin voiton Narvi-Pallosta. Pälkäneellä juhlittiin jälleen voittoa lukemin 3–1 (23–25, 25–20, 25–22, 25–23) kakkossarjan ylemmässä jatkosarjassa.

Ottelutapahtumassa seura muisti riveissään pelaavaa Daniel Kososta, joka aiemmin viikonloppuna voitti korkeushypyn Suomen mestaruuden.

Luja-Lukko jatkaa pelejään Kostia-areenalla ensi sunnuntaina kello 16 Vilppulan Tähteä vastaan.

 

 

Taipuu mutta ei taitu

LP Kangasala jatkaa pisteputkessa ja runkosarjan kolmantena lentopallon Mestaruusliigassa. Joukkue haki Nurmon Jymystä voiton erin 2–3 (25–18, 23–25, 25–18, 22–25, 19–21). Keskiviikkona joukkue oli kärsinyt tappion Hämeenlinnassa 3–2 (25–23, 17–25, 18–25, 25–13, 15–8) ja sitä ennen LP:n oli kaatanut viisieräisessä väännössä OrPo.

Vahvasti pelannut kangasalalaisjoukkue on kerännyt pisteitä jokaisesta ottelustaan tämän vuoden puolella.

Runkosarjan viimeiset pelinsä kotisalissa pelaava LP kohtaa lauantaina Vampulan Pitkäjärvellä kello 17. Viimeinen runkosarjaottelu on edessä viikkoa myöhemmin.