Näin kesäiseen aikaan rakkaus on merkittävä teema monen ihmisen ja perheen elämässä. Rakkautta vannotaan ja jotkut käyvät sitä lukitsemassakin. Kesä on hyvää ja onnellista aikaa monelle. Siitä kannattaa iloita. ”Lapseni, älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa.” 1. Joh.3:18. Sana rakkaus on helppo lausua, mutta miltä se näyttää tekemisessä? Sehän voi olla vaikka arkinen aamupuuro tai syksyinen renkaanvaihto tai laastari kolhiintuneeseen lapsen polveen tai kynttiläillallinen elämän valitun kanssa tai keskustelutuokio vanhuksen kanssa tai vierellä kulkemista ystävän kanssa. Kun elämän arjen tekoihin on pyydetty Jumalan siunausta, niin tekemisiin tulee aivan uusi ulottuvuus. ”Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä, ja antakaa tosillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden.” Ef. 4:32.
”Teille on opetettu: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi’. Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta.” Matt. 5:43-44. Lähimmäisen rakastaminen ja vihollisen vihaaminen on inhimillisesti ymmärrettävää, mutta ei niinkään Jumalan tahdon mukaista. Ikävä ihminen, kelvoton asiakaspalvelija, kummallinen ulkomaalainen, liikenteessä kaahaaja, päihderiippuvainen pummi. Pitäisikö näitä rakastaa? Tai siunata? Jeesus on sitä mieltä, että pitää. Viime maaliskuussa pääsin kuulemaan luentoa Arkikristityn elämäntaparemontista Pälkäneen seurakuntatalolla. Siellä ei puhuttu proteiinin lähteistä, liikuntasuorituksista tai unen laadusta. Sen sijaan kouluttaja Matti Mäkinen Kansan Raamattuseurasta puhui siunaamisesta: 1) Siunaa 2) Ystävysty 3) Auta missä voit 4) Kerro Jeesuksesta.
Tuosta tilaisuudesta mieleeni jäi vahvasti siunaamisen tärkeä merkitys. Voisinko minä todellakin toivottaa siunausta liikenteessä kaahaajalle tai muulle tunarille sen sijaan, että jään manaamaan kaikenlaista? Kyllä voin, kun vaan tahdon ja muistan! Siunausta voin toivottaa kaikille: uhreille, hyväntekijöille, omille rakkaille, ystäville. Pahantekijöiden puolesta voin aina rukoilla ja toivottaa heille siunausta uudelle paremmalle tielle. Rakkaat ja tärkeät ihmiset on kovin helppoa sulkea iltarukoukseen, mutta hankalat ihmiset jäävät helposti pois rukoukistamme. Viimeistään tässä vaiheessa kannattaa muistaa, että meillä on Jeesus Kristus, joka kuoli pelastaakseen meidät kaikki. Myös ne ryövärit hänen vierellään toisissa ristinpuissa. Jeesuksen tähden voisimme siunata toisiamme, toivottaa hyvää myös heille, jotka eivät meidän parastamme tahdo. Vaikea paikka, mutta yrittäminen ei ole pahaksi kenelläkään.
Yritetään ainakin olla hyviä toisillemme. Emme tuomitse, sillä tuomion paikka on toisaalla. Luotetaan siihen, että Jeesus Kristus on aina meidän puolellamme ja muistetaan, että Jumala on hyvä. Siunausta sinun elämääsi.
Tiina Kokkola
kirkkovaltuutettu
Kankahainen
