Sydiksestä riimitteli Ollikkalan Jukka,
tässä kyydissä voi lukijalta lähteä päästä tukka.
Tarttui vanhoihin lehtinippuihin,
törmäsi moniin kultahippuihin.
Poimi papereista juttuja puhuttavia,
vaikka siteerata voisi tässä Veikko Lavia.
Kaikkia kansioita ei runoilija tainnut selata ehtiä,
niin paljon on tehty Sydän-Hämeen Lehtiä.
Sydän-Hämeen Lehden toimitus
Sydän-Hämeen Lehti 90 vuotta
Joensuut eivät antaneet kirjoittaa sanaa poikkipuolista,
varmistivat, että lehti vapautuu kunnianloukkauksien huolista.
Tommi Liljedahlin aikana epäkohtiin sai rohkeasti puuttua,
vaikka kirjoituksen kohde saattoi suuttua.
Tämä ei ole asiaa uutta:
Huolella varmistetaan, että kirjoitetaan vain totuutta.
Riimittelen Sydän-Hämeen lehdessä julkaistuja juttuja,
jotka ovat kaikille lehden lukijoille tuttuja.
Kuntaliitoksen aikaan Luopioisten väki oli itsepäistä:
Luopioinen on nyt ja aina itsenäistä.
Lopulta oivallettiin, että Luopioinen ei voi itsenäisenä pärjätä,
Pälkäneen vaakunan sai Lumpeenkukan väreillä värjätä.
Kuntaliitoksen jälkeen syrjäkylien palvelut huononi,
sitä murehti korven asukas moni.
Kyläkouluissa lapsia ihmisläheisesti opetetaan,
silti päättäjät määräsivät, että monet kyläkoulut lopetetaan.
Lukijat kommentteja kirjoittivat kyläkoulujen puolesta,
toimiva kyläkoulu vapauttaisi muuttotappion huolesta.
Pienten kyläkoulujen lopettaminen tuo ehkä säästöjä,
kyyditseminen kirkonkylään lisää liikenteen päästöjä.
Kuvia ja juttuja on museoautojen karavaanien ajoista,
autot esille otettiin omistajien vajoista.
Kerran motoristit kokoontuivat Osuuspankin edessä,
hieno maisema siintää Mallasvedessä.
Prätkäkolonna alkaa päristä,
Sydiksen sivuotsikot koostuvat eri väristä.
Julius Lehtonen arkkitehti
Sähkölän suunnittelemaan ehti.
S-marketin tieltä Sähkölä menee purkuun,
vihreät jättivät valituksen oikeuteen Turkuun?
Vihreillä ei ollut valituslupaa
vaatia säilytettäväksi Sähkölän tupaa.
S-marketin työmaalla maaperään paaluja juntattiin,
yhteiskoulun kokeissa hyvin harvoin luntattiin.
Kirkon seinät kohta halkeaa,
pääsiäisyön messussa poltetaan kynttilävalkeaa.
Rakennettiin S-marketti suuri,
tien toisella puolella on vanhan hautausmaan muuri.
Pälkäneläisiä riivaa Tavase peikko,
tekopohjavesilaitoksen insinöörien älykkyys on heikko.
Vesi ei mitenkään kulje ylämäkee,
tämän pikkulapsikin näkee!
Yrityksille aiheutuisi monta rajoitusta,
harjuun pumppuasemien ja jälkikäsittelylaitoksen majoitusta.
Tekopohjavesi on tarpeetonta,
vuosikymmenien jälkeen harjun tukkisi humuksen sonta.
Sydiksen toimitus perehtynyt on pappilan lampaisiin,
ympäristörikollinen yrittäjä joutui lehden hampaisiin.
Kemikaalit eivät saisi lainkaan haista,
tämä lukea voidaan työterveyslaista.
Koko aukeaman artikkelia mielenkiinnolla selattiin,
työntekijöiden terveydellä venäläistä rulettia pelattiin.
Nenäpäällä maaperä vajoaa,
talot vajoamisen johdosta hajoaa.
Alue on vanhaa järven pohjaa,
mikä maaperän käyttäytymistä ohjaa.
Omakotitalotyömaalla urakoitsijaa on pakko vaihtaa,
ammattitaidotonta timpuria tarvitsee kaihtaa.
Takojanpolun vajoavan talon jutut ovat toistuneet,
kaikki asukkaat terveydelle vaarallisesta talosta poistuneet.
Talon alla kaatopaikkajäte alkaa maatua,
seinien rakoileminen heikentää talon laatua.
Olen asiasta riimirunon sorvannut,
euroakaan kunta ei ole asukkaille korvannut.
Roholan tonttibisnes ajautunut on pahaan jamaan,
törmätty on maaperän painumisongelmaan samaan.
Asian ymmärtää kunnanvaltuutetuista joka iikka:
Alueelle rakennettava on kallis kunnallistekniikka.
Tontteja on vaikea myydä
vaikka huippuhintaa ei pyydä.
Kylärunoilijan ensimmäinen riimiruno on pöksyruno naisille,
pitkisten käyttöä perustellaan daameille kaikenlaisille.
Normaalia sukkahousujuttua ei painetussa lehdessä julkaistu,
runoa paljon kehuttiin, mutta on myös vihaisesti mulkaistu!
Kehujen kannustama monta runoa on riimitelty,
naseville riimeille hihitelty.
Jukka Ollikkala
