Moikka vaan ysikymppinen!
Kummallista, että sinä vaan olet vuosi vuodelta tuoreen ja ajassa elävän näköinen.
Tulin rinnallesi 1970-luvun puolivälin paikkeilla. Vietimme yhdessä 50-, 60-, ja 70-vuotissynttäreitäsi. Lähempänä 80-vuotisjuhliasi hipsin pois.
Runsaassa 30 vuodessa elimme pieniä ja suuria hetkiä, kohtasimme kynän ja kameran kanssa valtavan joukon sydänhämäläisiä. Oltiin ihmismielen juurilla, seurattiin paikallista yhteiskuntaa, rakennettiin ympäristöä ja oltiin kiinni paikallisen yritteliäisyyden taseissa.
Sinä kasvatit minua ja erityisen paljon veit kaikista tärkeimmän, ihmisen, äärelle. Opin, että ei ole ihmistä, josta ei tarinaa irtoaisi. Minulle tärkeimpiä olivat he, jotka eivät itsestään meteliä pitäneet. He antoivat tärkeän arvon sille yhteisölle, josta paikallislehti elää ja hengittää.
Noina vuosina ja vuosikymmeninä minua kasvatti myös työyhteisö. Töihin oli aina mukava tulla.
Sain tehdä suuria lehtiuudistuksia ainakin kahdeksan kertaa, sillä jokainen päätoimittajani, eli Jorma Joensuu, Jorma Mattila, Ritva Joensuu, Pekka Tauriainen, Matti Laine, Matti Pulkkinen, Henna Jartti ja Tommi Liljedahl tekivät kukin vuorollaan omannäköisensä kuosin lehdellemme.
Onhan se jotenkin hienoa, että yhteiset tekemisemme ovat tallella nidotuissa vuosikerroissa.
Jutut tehdään lukijoille ja lukijoista. Suurkiitos teille kaikille, että annoitte toimittajan vierailla kodeissanne, työpaikoillanne, harrastuksissanne, iloissanne ja suruissanne.
**
Vuoden 2006 vaiheilla läksin kuin varkain Lempäälän-Vesilahden Sanomiin. Siitä tuli eläkevirka.
Nyt on sitten aikaa omille tärkeille ihmisille ja asioille. Omat lapset, kolme lastenlasta, hoivakodeissa asuvat iäkäs äiti ja veli antavat sisältöä arkeen ja juhlaan.
Vietämme mieheni kanssa hyvin paljon aikaa mummonmökissä Längelmäellä. Olemme mukana täkäläisessä kylätoiminnassa.
Täällä voin tavallaan tehdä vastapalveluksen teille sydänhämäläiset vapaaehtoiset naiset, joiden loihtimiin juhlapöytiin niin usein toimittajavuosina pääsin. Enkä tainnut kertaakaan joutua jutussa toteamaan, että ruoka näytti hyvältä.
Kuulun nimittäin Längelmäen kirkonseudun kyläyhdistyksen sopparyhmään. Tälle porukalle on tärkeää, että Päivölän kylätalossa pidettävät kahvitarjoilut ja ruokailut ovat vertaansa vailla.
Jatka sinä ysikymppinen siellä omaan tyyliisi. Oksasen Janilla on sinuun herkkä ja tarkka ote, joten ei mithään hätää.
Onnitellen
Satu Lehtonen
