Vanhoissa saduissa oli usein mukana vuoren peikko. Se oli ymmärtääkseni karvainen pikkuotus, joka viihtyi ja asusti vuoren onkaloissa, kiipeili jyrkänteillä ja oli pelottava ilmestys. Se osasi hyvin piiloutua vuoren sokkeloihin, jossa sillä oli mukana eukko ja mukulat, pikkupeikot.
Joskus jyrkänteillä liikkuessa tulee tunne, että täällä on tepastellut joku muukin. Löytyy pieniä polkuja, jotka kiemurtavat louhikossa. Selvästi tästä on joku kulkenut, pieni tuskin havaittava polku kiemurtaa yhä ylemmäs rinteeseen ja häviää suurten lohkareiden taakse. Välillä tulee tunne, että joku tuijottaa minua, mutta vaikka kuinka yritän katsoa kaikki kivenkolot mitään ei näy. Joskus olen selvästi kuulevina pieniä kuiskauksia. Muutaman kerran olen kuullut, kun minua kutsutaan nimellä. Mutta sitten on hiljaista.
Erilaiset jyrkänteet ja louhikot ovat yleensä säästyneet metsänkäytöltä, ja niihin on ehtinyt muodostua vanhaa puustoa ja lahopuuta. Luonnon kannalta tällaiset ympäristöt ovat entistä arvokkaampia ja lisäksi ne ovat pienialaisia ja siksi helpommin säilytettäviä. Joskus sitä erehtyi ajattelemaan, että vuoret ja kalliot ovat ikuisia. Mutta nyt kun soraharjut on jo kaivettu tyhjiin, on ihminen kääntänyt katseensa kallioihin. Kaikki voidaan nykyään louhia ja räjäyttää. Vuorenpeikkojen viimeiset asuinsijat ovat uhattuina.
Kallioisilta metsämailta, jyrkänteiltä ja louhikoilta voi edelleen löytää mielenkiintoisia yksityiskohtia. Niissä voi päästää mielikuvituksensa irti ja katsella hiljentyen onkaloita ja kivien muotoja. Yhtäkkiä huomaat kuinka sinua ympäröi monet erilaiset hahmot, uteliaat silmät, salaperäiset hymyt naavan ja jäkälien seasta.
Laipanmaa, joka on pääosin metsätalouskäytössä, pitää sisällään useita hyviä kallioalueita, joihin kannattaa tutustua. Tällaisia ovat esimerkiksi Hirvijärvien ja Kaakkojärvien alueet. Kuhmalahdelta löytyy mielenkiintoinen Karivuoren alue. Sopivia kohteita löytyy peruskarttaa tutkimalla. Kun lähtee seikkailemaan kalliometsiin, on parasta lähteä liikkeelle kuivalla säällä ja kaverin kanssa. Kartta ja puhelin ja tietysti kamera mukaan.
Metsälaki luettelee ”erityisen tärkeitä elinympäristöjä”, joihin kuuluvat muun muassa kalliot, kivikot ja louhikot. Lisäksi sellaisia ovat esimerkiksi jyrkänteet ja niiden välittömät alusmetsät. Näiden alueiden käsittelyssä edellytetään harkintaa ja hyvää silmää. Alueita tulisi käsitellä siten, että luonnon monimuotoisuudelle arvokkaat ominaispiirteet säilyvät.
