Kun muutimme Aitooseen vuonna 2000, ei mennyt kauan, kun minulle valkeni, että nyt on jotain poikkeuksellista kyseessä: kylässä oli aivan erinomainen yhteishenki ja yhdessä tekemisen meininki. VPK:n järjestämä Aitoon Kirkastusjuhlat oli vuosikymmenten myötä muodostunut ihmisten väliseksi liimaksi – yhdessä tekeminen sai sekä kyläläiset että Aitoon ulkopuolelta tulevat talkoolaiset tutustumaan toisiinsa reippaasti normaalia morjestamista paremmin. Tämä myös näkyi ihan normaalissa elämässä. Ystävällisyys, toisten huomioiminen ja auttaminen oli poikkeuksellista ja jokapäiväistä. Jotenkin Aitoon yllä leijui hyvyyden ilmapiiri, jota en muualla ollut päässyt kokemaan. Tämä hieno olotila vallitsee kylässä edelleen.
Vuosien myötä minulle selvisi, että naapurikylissä tätä ei ollut välttämättä katsottu hyvällä. Aitoon omaehtoisuus, omatoimisuus ja yhteishenki koettiin ehkäpä myös hienoisena uhkana ja kateuden aiheena.
Aitoolla on kunniakas historia ainakin kahdella saralla: Kirkastusjuhlia on järjestetty joka vuosi vuodesta 1882 ja taas toisekseen Aitoossa on ollut oppilaitoksia, joihin on tultu opiskelemaan ympäri maata (Aitoon kotitalousoppilaitos / koulutuskeskus ja Anna Tapion koulu). Niinpä Aitoo tunnetaan myös kouluistaan. Omatkin lapsemme ovat nauttineet hyvästä opetuksesta ja lyhyistä koulumatkoista, sillä sekä ala- että yläaste ovat olleet tässä ihan naapurissa.
Nyt vuonna 2019 tämä Pirkanmaan vuoden kylänäkin palkittu idylli on kuitenkin vahvasti uhattuna: Pälkäneen kunnan sivistystoimi aikoo lopettaa Aitoon koulun. Sinänsähän tämä trendi ei ole yllätys: samaa aiottiin tehdä jo kymmenen vuotta sitten, mutta silloin taistelu voitettiin (ihan sivuhuomautuksena: silloinen kunnanjohtaja tuohtui allekirjoittaneeseen niin, että ajoi tosissaan minulle potkuja työstäni paikallislehdestä). Tällä pudotuskierroksella on päätetty, että Pälkäneen kuntaan jää kaksi ala-astetta – toinen kuntakeskukseen Onkkaalaan ja toinen entisen Luopioisten kunnan (ns. Itä-Pälkäneen) alueelle.
Syynä kouluverkon karsimiseen on oppilasmäärien pieneneminen. Ymmärrän vallan mainiosti, että pieniä kouluja joudutaan sulauttamaan toisiinsa – veroeuroja tarvitaan paikkaamaan kunnan sukeltavaa taloutta. Aitoon koulun lopettamiselle ei sen sijaan järkiperusteita löydy: sen oppilasmäärä on kuntamme toiseksi suurin, 52. Lisäksi kyläämme on viime vuosina muuttanut juurikin lapsiperheitä, toisin kuin naapurikyliin. Erinomaiset koulupalvelut ovat olleet yhtenä tekijänä tähän positiiviseen muuttovirtaan. (Sivuhuomautus: kunnanvaltuusto ei halunnut nostaa kunnan veroprosenttia, koska ”valtuustossa oltiin huolissaan muun muassa korkeiden verojen vaikutuksesta kunnan vetovoimaan.” Tätä vetovoimaa ei juurikaan näy, ainakin tilastojen mukaan muuttotappiota on ollut ja on tulossakin.)
Aitoon lisäksi muutkin kylät ovat joutuneet ja joutuvat nytkin kamppailemaan kouluistaan. Niinpä tätä kunnanvaltuustoon etenevää päätösehdotusta kannattavat sivistystoimen lisäksi osa muiden kylien päättäjistä – he haluavat kunnan toisen koulun sijaitsevan Luopioisten kirkonkylässä. Tämä on sikäli ymmärrettävää, että moni valtuutettu pitää oman kylänsä asiaa ensisijaisena. Monista suista kuultu arvio on, että Luopioisten oppilasennuste johtaa väistämättä myös tuon koulun alasajoon seuraavalla valtuustokaudella. Aitoolaiset koululaiset on tarkoitus rahdata kuntakeskukseen Onkkaalaan – ei Luopioisiin – ja pian jäljelle koko kuntaan jäisi vain yksi alakoulu.
Myös koulujen tilakysymys on täysin tätä ehdotusta vastaan: jos Aitoon koululaiset viedään Onkkaalaan, eivät he sinne mahdu. Jo nyt kunta on joutunut vuokraamaan Onkkaalan vpk:lta lisää tilaa oppilaitaan varten. Lisäksi koulun tutkinnan alla olevat sisäilmaongelmat ovat pakottaneet sulkemaan osan tiloista, joten uusi, ilkeä yllätys saattaa olla tulossa.
Aitoon koulu puolestaan on tilava ja hyvässä kunnossa: sisäilmaongelmia ei ole ollut; piha on laitettu erinomaiseen kuntoon; jumppasali ja kotitalous sekä teknisten käsitöiden tilat löytyvät. Tilaa on myös nykyistä huomattavasti suuremmalle oppilasmäärälle.
Kunnanvaltuutettuna joutuu tekemään päätöksiä, jotka väistämättä aiheuttavat pahaa mieltä ja vastakkainasettelua. Tehtävä ei todellakaan ole helppo saati kadehdittava kuntatalouden murentuessa jalkojen alta. Tunnen monta Pälkäneen kunnanvaltuutettua henkilökohtaisesti, ja olen aina pitänyt heitä erinomaisen fiksuina, rehellisinä, ahkerina ja mukavina ihmisinä.
Täytyy kuitenkin kysyä, onko lopetusajatuksen takana todellista tietoa tämän todellisista kustannus- / säästövaikutuksista? Tämä olisi vähin, mitä oikeasti pitää selvittää päätösten tueksi. On myös helppoa ja vaivatonta olla haastamatta vallitsevia ajatuksia, koska ”talous” ja ”toi sanoo”. Huomattavasti vaivalloisempaa onkin etsiä vaihtoehtoja ja erilaisia malleja, jotka puolestaan voivat haastaa helpompia ja valmiiksi annettuja näkemyksiä. Löytyykö Pälkäneen kunnanvaltuutetuista ketään, joka olisi tähän työhön valmis aitoolaisten valtuutettujen lisäksi?
Viime aikoina aitoolaisten keskuudessa on esitetty ajatusta myös hieman toisenlaisesta mallista. Siinä Luopioisissa pidetään eskarin lisäksi luokat 1-4 ja Aitoossa luokat 1-6. Tällöin itäisen Pälkäneen pienimpien oppilaiden koulumatkat pysyisivät inhimillisinä, mutta säästöjä kuitenkin syntyy. Ja kuten sivistystoimenjohtaja vielä toukokuussa sanoi: ”Aitoo on koulukylä, jossa voidaan tehdä entistä tiiviimpää yhteistyötä Anna Tapion koulun kanssa. Muun muassa yhteisistä ruoka- ja opettajajärjestelyistä on jo neuvoteltu.”
Olen kaiken tämän lisäksi käsityksessä, että Aitoon koulun alasajon motiivina saattaa kunnallispolitiikan lisäksi olla Aitoon omaleimaisuuden diskriminointi sekä kaunat Aitoon entisiä ja jopa nykyisiä kunnanvaltuutettuja kohtaan. Voiko tämä oikeasti olla todellista? Menevätkö tunteet isännillä järjen edelle? Onko päätöksien taustalla loogiset järkisyyt ja selvitetty tieto vai mennäänkö eteenpäin tunteella kuin vanhan ajan kylätappeluissa?
Tämä kaikki on herättänyt sisäisen hoo-moilaseni: ei kai poliittinen kulttuuri ja henkilökohtaisuudet noin helposti voi ajaa järkisyiden ja talouden ohitse? Jos näin todella on, en voi olla kysymättä: pitäisikö tälle kulttuurille tehdä jotain? Uskaltavatko uudemman sukupolven päättäjät nousta tämän yläpuolelle?
Anssi Kukkonen
Pälkäneläinen Aitoosta
Kommentointi on suljettu.