Kieltolaki – asetus alkoholipitoisten aineiden valmistuksesta, maahantuonnista, myynnistä, kuljetuksesta ja varastossa pidosta – astui Suomessa voimaan 1. kesäkuuta vuonna 1919. Suomalaiset haluttiin raitistaa, koska alkoholin oli todettu aiheuttavan köyhtymistä, kurjuutta, järjestyshäiriöitä, pahoinpitelyjä, murhia ja muita yhteiskunnalle kalliiksi tulevia seurausvaikutuksia.
Suomen ensimmäinen parlamentti oli hyväksynyt kieltolain yksimielisesti jo vuonna 1907, mutta laki saatettiin voimaan vasta 1919. Ensimmäisen maailmansodan aikana Suomessa oli lähes täydellinen alkoholikielto: alkoholin kulutus ja juopumusrikosten määrä luonnollisesti vähenivät. Niinpä kieltolailla oli suuri kannatus sen lopulta astuessa voimaan.
Kieltolaki oli voimassa 12 vuotta. Se päätettiin kumota joulukuun 29.–30. päivänä vuonna 1931 pidetyssä kansanäänestyksessä. Kieltolain tarkoituksena oli raitistaa koko Suomi, mutta lain vaikutus oli lopulta täysin päinvastainen. Laista viis veisattiin: salakuljettajat toivat ulkomailta Suomeen ennennäkemättömät määrät ulkomaista alkoholia, jota kuljetettiin autoilla ja hevosilla eteenpäin.
Kunnanvaltuustoilla oli oikeus perustaa poliisin avuksi raittiuden valvojien ja raittiuspoliisin virkoja. Raittiuspoliiseille maaherra myönsi kotietsintäoikeuden. Pälkäneen valtuusto ei nähnyt vuonna 1919 tarpeelliseksi tällaisten virkojen perustamista. Perusteena oli, etteivät ”olosuhteet väkijuomain suhteen olleet muuttuneet kunnassa, joten valvojien asettaminen ei ollut tarpeen”.
Salapolttopaikkoja koulua myöten
Olosuhteista huolimatta esimerkiksi Luopioisten ja Pälkäneen rajamailla paljastui kesäkuussa 1919 pontikkatehdas.
Konstaapelit Matti Leivo ja Arvid Niemi kävivät tehdasta etsiskelemässä ja löysivätkin täydessä käynnissä olleen pontikkatehtaan. Keittäjältä tavattiin viinaa 60 litraa – kaikki juuri keitettyä. Keittäjää kuultaessa tämä sanoi keittäneensä viinaa muille. Tehtaalla kerrottiin olleen laillisen kotipolton aikainen pannu piippuineen; pannu ja kaikki astiat särjettiin sekä viina ja keitetty rankki kaadettiin maahan.
Salapolttopaikkoja löytyi tämän tästä, muun muassa Kangasalla käräytettiin vuonna 1919 kolme kotitekoista tislaamoa. Salapolttopaikkoja olivat yhtä hyvin takamaiden metsät kuin asumukset karjatiloineen ja -keittiöineen – muuan keksi jopa vuokrata kesäksi alakoulunkin, jonne perusti viinatehtaan.
Kieltolakirikosten määrä kasvoi, vaikka poliisivoimia Kangasallakin lisättiin; vuosina 1927–1931 rikoksia oli yhteensä 167, joista noin puolet liittyi viinan myyntiin.
500 litraa Onkkaalassa
Toukokuisena lauantaina 1924 saivat poliisit J. Rinne ja K. Lisko tiedoksi, että paikkakunnalle oli kuljetettu suurempi määrä väkijuomia. He löysivätkin vähän matkan päästä Kangasalan kirkonkylästä Tampereelle johtavan tien varresta metsästä 21 kanisterissa 210 litraa pirtua, jotka ottivat huostaansa.
Silloisten lehtitietojen mukaan poliisien saavuttua lähtivät viinaksia vahtimassa olleet miehet juoksemaan pakoon poliisien ennättämättä heitä pidättää tai edes saada selvyyttä siitä, montako vahteja oli ja keitä he olivat. Väkijuomat oli mainittuun paikkaan todennäköisesti tuonut joku helsinkiläinen auto, jonka oli nähty kulkevan paikkakunnalla kello 2—3 ajoissa lauantai-iltapäivänä. Paikalla, josta pirtu löydettiin, arveltiin syntyneen trokarien kesken tappelu viinaksista tai jostain muusta syystä. (Kangasalan Sanomat 24.5.1924)
Pälkäneen Laitikkalassa takavarikoitiin pirtuauto kesäkuussa 1928. Tuolloin Hauhon nimismies lähti poliiseineen tarkastamaan tilannetta kuultuaan, että Tampereen tietä oli tulossa pirtuauto. Vastaan tulleessa autossa olevat miehet lähtivät pakosalle ja poliisit ampuivat muutamia varoituslaukauksia, jolloin pirtumiehet katsoivat parhaaksi antautua. Paikalle saapui myös Pälkäneen nimismies, jolle luovutettiin auto ja siinä ollut 150 litran pirtumäärä. (Hämeen Maa 28.6.1928)
Varsin suuri takavarikko tehtiin joulun alla 1929 Pälkäneen Onkkaalassa, kun Pälkäneen poliisiviranomaiset saivat vihiä, että Hämeenlinnasta päin tulevaa maantietä pitkin oli tulossa pirtuauto Onkkaalaa kohti. Poliisiviranomaiset asettuivat vartioimaan, ja muutaman minuutin kuluttua havaittiin auton tulevaa täyttä vauhtia. Se todettiin kuitenkin ”kärkiautoksi” ja sen annettiin mennä rauhassa ohi.
Vähän ajan kuluttua ilmestyi toinen suurempi auto, jolle anneltiin pysähdysmerkki, mistä se ei kuitenkaan välittänyt, vaan yritti jatkaa matkaansa. Silloin eräs vartiossa ollut konstaapeli hyppäsi auton astinlaudalle ja onnistui autossa olleiden estelyistä huolimatta saamaan auton oven auki, jolloin hän tarttui rattiin kääntäen auton maantienojaan. Auto törmäsi tienvieressä olevaan aitaan katkaisten pari kivipylvästä ja kaataen aitaa usean sylen pituudelta. Toinen autossa olleista miehistä pääsi kahakassa pimeässä pakenemaan, mutta autonkuljettaja pidätettiin. Pirtua takavarikoitiin 500 litraa. (Hämeen Sanomat 17.12.1929)
Tuula Vuolle-Selki
Lähteet:
Aamulehti 25.11.1919 ja 29.6.1919, Kangasalan Sanomat 24.5.1924, Hämeen Maa 28.6.1928, Hämeen Sanomat 17.12.1929.
https://www15.uta.fi/koskivoimaa/arki/1918-40/kieltolaki.htm
Anttila, Olavi, 110 kehityksen ja kasvun vuotta. Kangasalan historia III v. 1865-1975. Kangasalan kunta. 1987.
