Itsenäisyyspäivän TV-lähetyksissä kysytään järjestäen kaikilta tämä kysymys: ”Mitä itsenäisyys sinulle merkitsee?” Tämä on oikeastaan paljon vaikeampi kysymys kuin ensin ajattelisi. Miten tähän osaisi vastata? En ole koskaan elänyt muuta kuin itsenäisessä maassa. En varmasti edes ymmärrä, mitä kaikkea saan ikään kuin annettuna. Mistään en ole joutunut taistelemaan, vaikka ymmärränkin, etteivät elämän nallekarkit jakaudu tasan.
Itsenäisyys liittyy vahvasti muistoihin. Itsenäisyys on mummun valokuva-albumi ja papan rintamalta lähetetyt kirjeet tiiviissä pakassa narulla sidottuna. Itsenäisyys on papan ”sieltä jostain” mukanaan tuoma ikoni ja mummun muistot siitä, kuinka pikkuveljeä kannettiin vilttiin käärittynä pommisuojaan. Itsenäisyys on sitä, ettei koskaan saa unohtaa. Ja jotenkin se on vahvasti sitäkin, että vielä 80-luvun betonilähiön pihaleikeissä minkä tahansa tekonsa pystyi perustelemaan sanomalla: ”Suomi on vapaa maa!”
Oman maan ja oman kielen lisäksi tärkeintä on juuri tuo vapaus. On luovuttamattoman tärkeää, että eläisimme edelleen sellaisessa maassa, jossa voisi sanoa vallitsevan vapaus ja tasa-arvo. Nämä arvot tuntuvat olevan kuitenkin yhä ahtaammalla. Vapauteen liittyy myös vapaus uskoa Jumalaan, tai olla uskomatta. Jokaisella tulisi olla vapaus valita ja vapaus elää valintansa mukaan vahingoittamatta niitä, jotka eivät ajattele samalla tavalla. Nykyisen keskustelukulttuurin aikana tämä näyttää kuitenkin ajoittain olevan jopa mahdotonta.
Papan Raamattua selaillessa minun on mahdotonta erottaa itsenäisyyttä Jumalan hyvyydestä ja voimasta. Tiedän, että Jumala oli läsnä, kun itsenäisyyttämme rakennettiin. Häntä huudettiin avuksi ja Hän auttoi. Ihmisillä oli turva Korkeimman kädessä. Se auttoi selviytymään, ja siksi saamme juhlia itsenäisyyttämme edelleen. Itse haluaisin toimia sellaisen maan ja kulttuurin eteen, jossa edelleen olisi vapaus uskoa Jumalaan ilman leimaamista ja pilkkaa. Haluaisin rehellisesti ja pystypäin missä tahansa seurassa sanoa luottavani ja turvaavani Jumalaan, sen aiheuttamatta kenellekään mielipahaa, ahdistusta tai kokemusta syrjityksi tulemisesta. Haluaisin vaalia oikeutta ja vapautta opettaa myös tuleville sukupolville, että niin hyvässä kuin pahassakin paikassa saamme uskoa Jumalan olevan lähellä.
Hyvää itsenäisyyspäivää!
Johanna Jutila
Kasvatuksen työalajohtaja
Kangasalan seurakunta
