Sydän-Hämeen Lehteä edeltäneen Kunnallistiedot-lehden päätoimittajana 1981–1986 toiminut Jorma Mattila keräsi koko aikuisikänsä leikekirjoihin muistoja töistään ja harrastuksistaan. Pääosin leikekirjat ovat täyttyneet Mattilan itse kirjoittamista lukuisista lehtijutuista.
Jorma Mattila syntyi 1931 Eräjärvellä ja kävi keskikoulun Oriveden Yhteiskoulussa. Mattila oli monessa mukana ja halusi peruskoulutuksensa jälkeenkin oppia koko ajan uutta.
Ensimmäinen leikekirja kattaa vuodet 1949–1976 ja siihen lehtileikkeet on liimattu kauan jälkikäteen. Loput 15 leikekirjaa ovat kukin täyttyneet vain vuodessa tai kahdessa.
Ensimmäisen leikekirjan alkusivut kertovat toiminnasta tansseissa haitarinsoittajana joko yksin tai yhtyeessä. Pelimannin ensimmäinen hääkeikka oli jo 1945, mutta varhaisin säilynyt lehtileike on tanssien tahdittamisesta Eräjärven Rönnillä 1949.
Rautateille
Jorma Mattila hakeutui 1952 Valtion Rautateiden liikenneopistoon. Liikennevirkamiestutkinnon suoritettuaan hän toimi yhdeksän vuotta junanlähettäjänä yli 30 eri rautatieasemalla.
Haapamäen risteysasemalla Mattila sai 1959 ottaa käyttöönsä VR:n huippumodernin automaattipuhelimen, jolla sai suoran yhteyden eri liikennepaikoille ja voi tarvittaessa olla yhteydessä viiteen vaihteeseen yhtä aikaa. Suomen puhelinliikenteen automatisointi alkoi 1955 ja kattoi koko maan vasta 1980.
Mattila valittiin tammikuussa 1960 Tampereen Liikennevirkamiesosaston johtokuntaan ja heti saman vuoden huhtikuussa valtakunnallisen Liikennevirkamiesyhdistyksen pääjohtokuntaan. Siitä seurasi osallistuminen järjestökursseille ja -neuvottelupäiville eri puolella Suomea ja aina Ruotsissa asti. Ammattijärjestövuosien keskeisenä tavoitteena oli nostaa palkkakuopasta ylimääräisen kirjurin virkaa hoitavat, joihin Mattila itsekin kuului.
Maanviljelijäksi
Jorma Mattilan virkamiesjärjestöura jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä hän muutti kesällä 1961 maanviljelijäksi Sahalahdelle. Mattila osti yhdessä vaimonsa Maijan kanssa tämän kotitilan Uusi-Kyöttilän.
Harmonikan soitto jatkui myös Sahalahdella. Häiden ja tanssiaisten lisäksi Mattila alkoi säestää kansalaisopiston tanhuryhmiä. Tanhupelimannin arvon Mattila sai 1975. Samana vuonna hän myös teki tanhukeikan Pohjois-Ruotsiin ja pari vuotta myöhemmin Saksaan.
Kesällä 1977 Mattila soitti Kangasalan Balladipelimanneissa. Tanhuryhmän kanssa toteutettu esitys ”Älä hoppuile, pääset rattaille” voitti tuona vuonna Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla ensi kertaa järjestetyn ohjelmakilpailun. Seuraavana vuonna esitys taltioitiin TV2:n ohjelmaksi.
Maanviljely ja haitarinsoitto eivät kuitenkaan pitemmän päälle riittäneet Mattilalle, vaan hän ryhtyi tutkimaan asuinpaikkakuntansa historiaa. Sahalahden kunnan täyttäessä 100 vuotta 1969 hän kirjoitti lyhyen pitäjän historiikin Kunnallistiedot-paikallislehteen. Kotikunnan Jouluun 1973 Mattila kirjoitti sota-ajan ostokorteista ja vuoden 1976 joululehteen Sahalahden seurakunnan vaivaiskassasta.
Jo 1966 Mattila oli perustamassa Sahalahden Reservialiupseerit -yhdistystä. Lisäksi hänet valittiin 1975 Sahalahden ensimmäisen kulttuurilautakunnan varapuheenjohtajaksi.
Mattilan kirjoitusharrastus tuotti 1970-luvulla uutisia ja muita juttuja useisiin eri lehtiin. Joulukuussa 1976 hän aloitti Kunnallistiedoissa pakinoitsijana Pataluha-nimimerkillä. Pari vuotta myöhemmin käytössä olivat myös nimimerkit Jeremias ja Vimpa.
Jotkut uutisjutut ilmestyivät omalla nimellä, mutta toisinaan allekirjoituksena oli hieman ujostellen ”-tila”. Sadanneksi julkaistuksi jutukseen Mattila on merkinnyt Kunnallistiedoissa tammikuussa 1979 ilmestyneen artikkelin pelimannien harjoituksista.
Toimittajaksi
Aktiiviseksi kirjoittajaksi ja osaavaksi tekstintekijäksi osoittautunut Jorma Mattila palkattiin huhtikuussa 1980 Kunnallistietojen toimittajaksi. Tässä vaiheessa Mattila alkoi laatia juttujaan kirjoituskoneen sijasta tietokonepäätteellä. Hän myös otti itse juttujensa valokuvat sekä kehitti filmit ja vedosti lehtikuvat kotipimiössään.
Samana vuonna Mattila voitti Kangasalan Kirjapainon henkilöstölehden nimikilpailun ehdotuksellaan ”Kamu”. Ehdottajan mukaan nimi oli lyhyt ja iskevä, helppo käyttää ja muistaa, omaperäinen, huumoripitoinen sekä yleinen lempinimi työtoverille latomossa.
Tekstinteko kiihtyi entisestään. Kolmassadas juttu julkaistiin Kunnallistiedoissa kesäkuussa 1980 ja samana vuonna ilmestyi vielä 550:skin juttu. Seitsemässadas juttu julkaistiin Kunnallistiedoissa huhtikuussa 1981 ja tuhannes juttu marraskuussa 1981. Seuraavan vuoden marraskuulle on merkitty 1350:s juttu, jonka jälkeen laskennasta ei enää ole tietoja leikekirjoissa.
Päätoimittajaksi
Lehtimiesura eteni nopeasti ja tammikuussa 1981 Jorma Mattilasta tuli Kunnallistietojen päätoimittaja. Marraskuussa 1982 Kangasalan Kirjapaino nimitti Mattilan lisäksi sivutoimiseksi päätoimittajaksi Vanajaveden Seutuun, joka käsitteli Hattulan, Hauhon ja Kalvolan asioita. Tässä tehtävässä hän oli tammikuun 1985 loppuun, jonka jälkeen lehti sai päätoimisen päätoimittajan.
Kunnallistiedot-paikallislehti kohtasi haastajan 1984, kun Kososen pariskunnan nimissä alettiin julkaista ilmaislehteä Perheposti, jossa esille pääsivät Pälkäneen ja Luopioisten pienetkin uutiset. Kangasalan Kirjapaino reagoi kuitenkin nopeasti muuttuneeseen kilpailutilanteeseen. ”Lehdet taistelevat henkensä edestä” otsikoi Aamulehti asiaa käsittelevän juttunsa tammikuussa 1985.
Kunnallistietojen pääkonttori siirrettiin levikkialueen isoimpaan kuntaan Pälkäneelle ja toimitusresursseja vahvistettiin. Lehti alkoi ilmestyä kahdesti viikossa ja sille perustettiin julkaisuneuvosto, jossa oli edustajat kaikista levikkialueen kunnista. Lisäksi Kunnallistietojen rinnalla julkaistiin muutama kuukausi ilmaislehteä YTY-sanomat, joka myi yrityksille ilmoitustilaa Perhepostiakin halvemmalla.
Mattilan päätoimittajan pesti Kunnallistiedoissa päättyi 1986, mutta sen jälkeenkin nähtiin monien lehden juttujen perässä toimittajan nimikirjaimet ”jm”. Leikekirjojen täyttäminen ei tästä eteenpäin ollut aivan yhtä järjestelmällistä kuin aiemmin. Osa leikkeistä jäi myös liimaamattomina lojumaan kirjojen etu- ja takasisäkansien väliin.
Mattila valittiin 1988 Suomen Harmonikkaliiton toimitusjohtajaksi ja samalla hänestä liiton Hanuri-lehden päätoimittaja. Vuosien varrella Mattilan tekstejä nähtiin monissa muissakin lehdissä. Kaukaisin näistä oli Amerikan suomalaissiirtolaisten New Yorkin Uutiset, jonka maaliskuun 1986 numeron kannen täytti Mattilan juttu Orivedelle asettuneesta vanhasta merimiehestä.
Viimeisenä elinvuotenaan Jorma Mattila kirjoitti yhdessä Lauri Arran kanssa Kontula-kirjan, joka julkistettiin itsenäisyyspäiväjuhlassa 1994. Teos kokosi yhteen Sahalahden historiaa, kuten leikekirjat ja niiden sisältämät monet pienoishistoriikitkin tekevät.
Kari Elkelä
Juttu liittyy kirjoittajan ensi kesän Sahalahden museomakasiinin näyttelyyn ”Kaikkihan me Sahalahdella ollaan sukua”. Sen täydennykseksi hän toivoo vanhoja kansakoulukuvia ja muita valokuvia sekä tietoja Sahalahden suvuista ja sukututkimuksista. Soita 0400 406 822 tai lähetä sähköposti karielk@sci.fi.
