Onko sinulle koskaan käynyt niin, että kun auto on jättänyt sinut tien päälle, pelastajaksi on osunut Joulupukki? Seppo Jarvalle on.
Jarvan auto hyytyi jouluaattona Viialan ja Tampereen välillä. Elettiin kolikkopuhelinten aikaa, ja lähistöltä sellainenkin aparaatti lopulta löytyi – kolikoista ei kuitenkaan ollut tietoakaan.
– Paikalle osunut joulupukki sanoi, että tule tontuksi yhteen taloon, niin kysytään sitä kolikkoa sieltä, Jarva hymähtää.
Hän hyppäsi kyytiin, sai pukilta lainaan tonttulakin, jakoi pukin kanssa lahjat talossa – ja sai kolikkonsa. Sen jälkeen seurasi soitto kotiin, auto saatiin hinattua lämpenemään ja pukin apulainenkin kotosalle.
Toki joulu tuo välillä jokusen pettymyksenkin iloisten yllätysten vastapainoksi. Harmillisen sellaisen kerran koki Jarvan perheen luo vieraisille saapunut australialaispariskunta, joka odottamansa lumen ja pakkasen sijaan joutui todistamaan joulun sään puolesta mustaa ja märkää versiota.
Joulun työ, joulun yö
Kirkkoherran oma joulu kuluu aina osin töiden merkeissä, eikä tämäkään joulu tule olemaan poikkeus.
Hän pitää Huutijärven kappelissa jouluaattona iltapäivällä hartauksia, joihin voi tulla kuka vain hautausmaalla vieraileva.
– Muutama vuosi sitten minulla oli mahdollisuus olla joulun aikaan lomalla. Oli ihanaa olla perheen kanssa, mutta kyllähän minä silloinkin kävin varmaan joka päivä kirkossa. Papille se joulukirkko luo sen joulun tunnelman; olen itsekin aina elänyt niin, että se kuuluu siihen juttuun. Kanttorit ovat työn puolesta joulun aikaan kovemmilla kuin papit.
Oman perheen jouluperinteitä Jarva pitää varsin tavallisina, joskin perheen joulupuuhien aikataulut ovat muotoutuneet pitkälti kirkkoherran työkalenterin mukaan.
– Yleensä aatonaattona laitetaan kinkku uuniin ja jännitetään, tuleeko siitä raakaa vai ylikypsää. Jonkinlainen joulupuuron syöminen on aattona yhdentoista aikaan, se tosin tahtoo mennä joulurauhan julistamisen päälle. Jouluruokailut sun muut ovat sitten ilta-aikaan työtehtävien jälkeen, Jarva listaa.
Erityisen tärkeä kirkkoherralle on jouluyön hetki iltayhdeltätoista. Hän yrittää olla aina tuolloin seuraamassa sivusta, kun ihmisiä suunnistaa kirkkoon iltamyöhällä, kuka mistäkin syystä.
– On kiva nähdä niiden ihmisryppäiden tulevan paikalle sieltä täältä…. mutta en minäkään siellä toki silloin seisoskele ihmettelemässä, jos räntää sataa.
Aktiivisesti eteenpäin
Kangasalan seurakunta on osin samassa tilanteessa kuin moni muukin seurakunta: talous kestää tietyn määrän ylläpidettäviä seiniä, mutta jos halutaan tehdä jotain uutta, on jostain vanhasta tingittävä.
– Toisaalta se pakottaa miettimään toiminnan sisältöä. Pitäisi olla rohkeutta nähdä vähän pidemmälle ja tehdä ratkaisuja, joiden kanssa elää seuraavat vuosikymmenet, kirkkoherra Jarva miettii.
Uudella Lamminrahkan alueella toimittaneen kuten Ruutanassa, jossa seurakunta ja kaupunki tekevät tilojen kanssa yhteistyötä. Kangasalan keskustassa seurakunta on hankkimassa omistukseensa entisen Nordean tilat, koska nykyiset rakennukset Myllystenpohjantien ja uimahallin välissä ovat jäämässä lähivuosina jyrän alle.
Yhteisönä seurakunnan tilanne on hyvä – ja tuoreen julkisuuskuvatutkimuksen ansiosta ainakin paljon kirkkaampi kuin aiemmin. Tutkimuksen perusteella kaupungin sisällä on selvästi seurakunnallisen aktiivisuuden osalta toisistaan eroavia alueita.
– Se ei näytä liittyvän suoraan tilaisuuksien määrään tai toimitiloihinkaan. Kangasalla on kuitenkin hyvä toimia ja kiva tehdä töitä – täällä on aika paljon työikäisten vapaaehtoisten joukkoa, joka on sitoutunut tekemään paljon asioita ja olemaan samalla malleja siinä, miten voi elää elämää osin seurakunnan mukana.
Jarva on huomannut, että toisinaan kriittisistäkin julkisista mielipiteistä ja keskusteluista huolimatta jouluun liittyvät perinteet ovat ihmisillä edelleen melko vahvoja.
– Ihmiset tykkäävät edelleen laulaa joululauluja, käydä kirkossa ja haudalla. En ole lainkaan toivoton asian suhteen, pikemminkin päinvastoin.
Jarva on itse elänyt Kangasalan seurakunnan elämää aktiivisesti jo vuosia. Kirkkoherra juhli 60-vuotispäiviään loppusyksystä.
– Se on oikeasti enemmän numero. Totta kai ikääntymisen huomaa esimerkiksi jaksamisessa etenkin vaikkapa leiripäivissä, mutta terveys on kuitenkin ollut hyvä. Siitä johtuen en haikaile vielä eläkkeelle. Koen, että nyt on edessä pikemminkin loppukiri kuin loppusuora.
