Mummon murinat
Joulun aikoihin meillä on enimmäkseen olo lämmin ja hellä. Yritetään unohtaa vuoden aikana niin omaisten keskeiset kuin muillakin tahoilla olleet kärhämät. Hyvän tahdon juhla tietää, paitsi joulutervehdyksiä ja lahjapaketteja, myös sopua ja mielenrauhaa. Siihen voimme ainakin pyrkiä. Täytyy unettomina öinä miettiä, onko tullut tehdyksi jollekulle vääryyttä ja voisiko asiaan jotenkin vaikuttaa, tässä ja nyt.
Erityisen ahdistavaa on, jos enää ei voi mitään korjata. Jos loukattu lähimmäinen ehti poistua keskuudestamme nukuttuaan ikiuneen ennen kuin saimme hyvitetyksi tekomme tai esitimme edes anteeksipyyntöä. Tällaista sattuu ainakin meidän vanhojen kohdalla, koska olemme jo elämän lopputaipaleella,ja omakin toimintakyky on jo vajavainen. Pitkään eivät kaikki matkatoverit kulje rinnallamme.
Vaikka elonpäiviä riittäisikin, niin on voinut muisti heikentyä, eikä anteeksipyyntömme enää saa vastakaikua. ”Kuka sinä olet ja mitä sinä puhut?” voi lähimmäinen sanoa. Tuntuu surulliselta, kun yritti sovintoa liian myöhään. Tällaista se on meillä vanhoilla. Ollaan hitaita, mietitään liian pitkään niin, että hyvätkin aikeet jäävät toteutumatta ajoissa.
Juhlapyhinä usein suoritetaan vierailuja. Yleensä kai on tarkoitus, että kodeissa on rauha sukulaisten ja tuttavien kesken. Meillä iäkkäillä mummoilla ja vaareilla voi välillä pinna kiristyä, kun lastenlapset hilluvat estoitta. Melskettä ja sekasortoa riittää. Ei saa edes yöllä nukkua kunnolla. Voi osua paikalle niitäkin henkilöitä, jotka nauttivat jouluglögejä liikaa, ja aivan on tolkku tipotiessään. Joku jengi viivähtää kylän anniskelupaikassa ja herättelee vanhukset aamuyöllä palatessaan ja joululauluja hoilatessaan. Joskus puhkeaa jopa riita.
Entäs sitten ne joulun lahjat? Nykyään monella taitaa olla tavaraa niin paljon, että voi olla toiveissa selvät setelit tai tilisiirrot. Ehkä voisi lahjoittaa myös sellaisia aineettomia lahjoja kuten siivousapua, ulkoilukumppanuutta, lastenkaitsentavuoroja jne. Vanhoille vapisevakätisille kävisi lahjasta ihan pudonneitten nappien ompelu, langan laittaminen ennakolta vaikkapa kymmeneen neulansilmään.
Paitsi lähipiirissä, voimme miettiä tätä hyvän tahdon juhlaa laajemmilla kentillä. Maamme hallitus lienee sopuisa, kun on niin nuorekas. Maailmanrauhaakin toivotaan, vaikka kaikkialla ei joulua edes juhlita. Entäs täällä kuntatasolla? Pukilta voisi toivoa paketteja, joissa olisi sopua, ahkeruutta, lupsakkaa yhteistyötä pääkuntien ja liitettyjen lisäkuntien kesken. Onhan tässä jo monta joulua vietetty ja yhteistyötä harrastettu. Luopioinen liitettiin Pälkäneeseen 2007. Sahalahti on kuulunut Kangasalaan vielä pidempään ja Kuhmalahtikin kohta kymmenen vuotta. Entäpä jos antaisimmekin toisillemme luovia ideoita joululahjaksi?
Mymmeli
