Kahdeskymmenes tammikuuta vuonna 1940 pakkasta on –14 astetta. Hyvässä lentosäässä Neuvostoliiton ilmavoimat pommittaa teollisuuskeskus Tamperetta 32 koneen voimalla. Kello 10.25 ulisevat ilmahälytyssireenit, ja kaksi päivystysvuorossa olevaa Fokker-hävittäjää nousee Härmälän kentältä torjuntalennolle. Niitä ohjaavat luutnantti Erkki Itävuori ja taitolentäjänäkin tunnettu lentomestari Urho Heiskala. Neuvostokoneet pudottavat pomminsa ja kääntyvät paluumatkalle kaakkoon ennen kuin Fokkerit ehtivät niiden kannoille.
Pommikoneet ovat nopeita ja suomalaishävittäjät saavuttavat niitä vain vaivoin. Heiskala valitsee yhdentoista pommittajan muodostelmasta oikeanpuoleisimman, hieman jälkeen jääneen Tupolev SB-2:n. Kolmensadan metrin etäisyydeltä hän tähtää vihollisen oikeanpuoleiseen moottoriin. Oikea laskuteline retkahtaa alas ja hidastaa Tupolevin vauhtia. Lähemmäs päästyään Heiskala vaientaa viholliskoneen taka-ampujan. Parin uuden konekiväärisarjan jälkeen savuava Tupolev jää jälkeen ja alkaa vajota. Heiskala keskittyy ahdistamaan seuraavaa pommikonetta Itävuoren käydessä muodostelman vasemmanpuoleisten pommikoneiden kimppuun.
Palava pommikone laskeutuu Pälkäneveden jäälle Kukkolan selälle, suunnilleen Aitoon ja Onkkaalan kirkonkylän puoliväliin. Se palaa lähes kokonaan. Moni pälkäneläinen on kirkkaassa säässä havainnut tapahtuman, ja musta savupatsas ohjaa putoamispaikalle pian väkeä. Tapahtuma-aikaan 17-vuotias isäni Seppo Korppoo kertoi myöhemmin, että hän saattaa jopa olla henkilö, joka seisoo kuvan keskellä koneen takana. Kaksi koneen miehistöstä on haavoittunut. Vahingoittumaton ohjaaja koettaa paeta rantaan ja piiloutua, mutta jäljet lumessa tekevät hänen löytämisestään helppoa.
Urho Heiskala kaatui kuusi viikkoa myöhemmin Tamperetta puolustaessaan. Pälkäneelle pudonnut SB-2 jäi hänen ainoaksi ilmavoitokseen. Venäläinen ohjaaja vanhempi luutnantti Pjotr Petrovitš Myšljajev ja ilmeisesti myös tähystäjä luutnantti Aleksandr Ivanovitš Kononov vietiin sotavankeuteen. Vaikeasti loukkaantunutta taka-ampujaa Aleksei Aleksandrovitš Manosovia hoidettiin aluksi Pälkäneellä. Hän kuitenkin kuoli haavoihinsa helmikuun 25. päivänä matkalla sotasairaalaan Kokkolaan. Erään jo edesmenneen pälkäneläisen kertoman mukaan Manosov olisi kuollut jo hevoskyydissä matkalla Kangasalan asemalle. Tämän tarinan todenperäisyyttä en ole onnistunut varmistamaan.
Tapio Korppoo
