Suomessa on seurattu talvilinnuston muutoksia jo yli 60 vuotta. Luonnontieteellinen keskusmuseo (LUOMUS) on järjestänyt laskentoja jo vuodesta 1957 lähtien. Nykyisin lasketaan noin 550 reittiä ja laskentoihin osallistuu noin 1000 lintuharrastajaa.
Laskennat suoritetaan kiertämällä vakioreitti kolmesti talven aikana. Ensimmäinen kierros on marraskuun lopulla, toinen vuodenvaihteessa ja kolmas maaliskuun alussa. Reittien pituus on tavallisimmin 5-12 kilometriä. Laskennan aikana merkitään muistiin kaikki havaitut lajit ja yksilömäärät, lisäksi eritellään lintujen esiintymispaikka esim. maaseutuasutus tai metsä.
Osa lajeista on selvästi taantunut, jotkut jopa romahtaneet, mutta myös useita lajeja on laskenta-aikana lisääntynyt. Lisääntyneitä ovat muun muassa sinitiainen, mustarastas ja pikkuvarpunen. Taantuneita lajeja ovat monet niin sanotut metsälajit kuten hömötiainen ja töyhtötiainen. Ihmisen seuralaislajeista varpunen on kokenut syvän romahduksen.
Lintukantojen muutoksiin on löydetty monia syitä. Ravinnonsaanti on ratkaiseva tekijä ja lisääntynyt talviruokinta on auttanut monia lajeja. Toisaalta elinympäristöjen muutokset ovat olleet rankkoja ja pesimäpaikkojen vähentyessä myös joidenkin lajien kannat romahtavat. Selvimpänä esimerkkinä rajut metsähakkuut isojen aukkojen muodossa. Aukoista kärsivät kaikki lajit. Metsien jatkuva kasvatus säästäisi paremmin lajistoa.
Samoin maatalouden muutokset ovat vähentäneet monia peltolajeja. Omien ”paikallisten muutosten” lisäksi ilmaston lämpeneminen aiheuttaa vaikeuksia monille linnuille, joiden esiintymisen painopiste siirtyy pohjoisemmaksi. Toisaalta laskennat kertovat lintujen talvikuolleisuudesta ja vaelluslajien liikehtimisestä. Niistä selviää linnuston muutokset talven aikana ja talvesta toiseen.
Kuhmalahden Vehkajärvellä on laskettu vakioreittiä talvesta 1962-63 lähtien. Laskentakertoja on nyt yhteensä 144. Vehkajärvellä lajiston muutoksiin on vaikuttanut eniten metsien voimakas käyttö ja peltojen muuttuneet käyttötavat. Vielä 1970-luvulla kotieläintaloutta harjoitettiin melkein joka talossa.
Lehmien häviämisen myötä katosi samalla varpunen. Sen tilalle on tullut lähisukulainen pikkuvarpunen. Harakka oli ennen talvisin hyvin tavallinen ilmestys ja kylässä talvehti jopa parikymmentä yksilöä. Viime talvina harakoita on saanut etsiskellä. Harakat ovat muuttaneet talveksi Pohjankylälle ja Kuhmalahden kirkolle. Harakan tilalle on tullut naakka, joka löytää lintulautojen liepeiltä tarpeeksi ravintoa.
Lintujen ruokintapaikoille on viime vuosina alkanut ilmestyä uusia vieraita. Tällaisia ovat esimerkiksi mustapääkerttu, pyrstötiainen, puukiipijä, rautiainen, peippo ja järripeippo sekä punarinta. Leutojen talvien jatkuessa lintulautojen turvin voi jatkossa talvehtimista yrittää yhä useampi punarinta ja mustapääkerttu. Heinät survotaan nykyisin paaleihin eikä irtoheinää enää käsitellä. Ennen latojen liepeille varisi runsaasti siemeniä, joita käyttivät muun muassa keltasirkku, varpunen ja punatulkku.Metsien lajistossa selvimmät muutokset näkyvät töyhtötiaisen ja hömötiaisen kantojen roimana vähentymisenä. Muita taantuneita metsälajeja ovat teeri ja metso.
Kulumassa olevan talven mielenkiintoisia piirteitä on muutamien tikkalajien runsaanlainen esiintyminen. Erityistä huomiota on herättänyt valkoselkätikan voimakas vaellus. Meille on saapunut kaiketi useita satoja yksilöitä, joiden alkuperä on todennäköisesti Venäjän puolella. Osa linnuista on viipynyt viikkotolkulla ruokintapaikoilla ja osa niistä jää toivottavasti kevääseen asti ja siten myös pesimään.
Kuusella on nyt hyvä käpysato, mikä näkyy myös ainakin käpytikan ja käpylintujen runsautena. Pikkukäpylintuja näkee päivittäin pieninä ryhminä kuusimetsissä. Lajin tunnistaa helposti ”kip kip” -lentoäänestä. Kun käpyjä on niukasti, käpylinnut voivat olla täysin kateissa. Alkutalvesta oli pihlajanmarjoja vielä kohtalaisesti. Etenkin puistopihlajissa oli paljon marjoja esimerkiksi Sahalahdella. Marjoja käyttäviä rastaita ja tilhiä oli alkutalvesta kohtalaisesti ja näkee niitä vieläkin pikkuparvissa pitkin Pirkanmaata. Nyt pihlajanmarjat alkavat olla lopussa ja marjansyöjät joutuvat vähitellen siirtymään muualle.
Urpiainen on pohjoisen vilkasliikkeinen lintu. Tällä hetkellä urpiaisia on vielä runsaasti liikkeellä, vaikka parvikoot ovatkin jo pienenemässä. Urpiaisen tärkeänä ravintona ovat koivun siemenet. Parven liikkumisen näkee helposti hangelle varisseiden siementen mukaan. Alkutalven erikoisuuksia ovat olleet Sahalahdella viipyillyt hiiripöllö ja Kuhmalahden Vehkajärvellä jätepisteellä päivystänyt lapinpöllö.
