Suuri sinivalkoinen savu leijuu ylläni, sukeltaessani siitä löin suuren soinnun ja perään jotain käsittämätöntä ja ihmiset itkevät huoliani. Itse itken eniten. Pelon varjot ovat tulleet vuosia tuttuja tutummaksi. Sade on loppunut, metsä tuoksuu. Se on kuin suihkussa käynyt ja hajusaippualla pesty. Saippuavaahto on valunut veteen ja nyt se rikkoutuu rannan kiviin. Kuu tulee esiin pilven takaa, se kelluu suurena kermankeltaisena reikäjuustona laineilla. Iltayöllä tuska hiipii suurena sointuna Saturnuksen kaduilla. Muistelen menetettyä nuoruuttani ja etenkin menetettyä terveyttä!
Marja Mäkinen
Pälkäne
