LP Kangasalan 190-senttimetrinen keskitorjuja Julia Miniuk on juuri käynyt niin sanotusti rähmällään verkon edessä.
Noin 200 silmäparia seuraa, kun Lotta Hildén, 9, syöksähtää tilannetta seuraavalla pelikatkolla paikalle. Tottuneesti hän pyyhkii Pitkäjärven parkettia ja muutaman sekunnin jälkeen kirmaa takaisin kentän laidalle. Peli voi jatkua – liigapelaajien nilkkojen vaarantumatta lattialle jääneen kostean kohdan vuoksi.
Hildén on yksi niistä pallotytöistä ja -pojista, jotka osaltaan pitävät huolen ottelun sujuvuudesta. Heidän tehtävänään on huolehtia pelikentän siisteydestä – tavallaan myös turvallisuudesta – ja huolehtia myös siitä, että syöttökulmissa on palloja valmiina.
Usein päivystyspaikkoja kierrätetään pelin kuluessa, mutta Lotta Hildénin oma suosikkipaikka on juuri kentän keskiosassa, jossa olevat vastaavat kentän pyyhkimisestä.
Hänen mukaansa peliä pystyy vallan hyvin seuraamaan kentän laidalta, lähes tapahtumien keskipisteestä. Oikeastaan on pakkokin.
–Kun keskittyy peliin, tietää milloin pitää toimia, hän sanoo.
Orivedeltä Kangasalle muuttaneen Lotan sydän sykkii sekä LP Kangasalan että Oriveden Ponnistuksen joukkueelle. Niin sanottu paikallispeli on eräänlainen lottovoitto, mutta se myös tuo pallotytön näkökulmasta yhden lisähaasteen tehtävässä.
– On siellä aika kovaa meteliä joskus, mutta kuulosuojaimia on kyllä käytettävissä.
Lotalle ensimmäinen pallotyttövuoro ei aiheuttanut suurta jännitystä – päinvastoin mahdollisuutta oli odotettu jo jonkin aikaa, kun isoveli oli päässyt hoitamaan hommaa jo aikaisemmin. Tuon ensimmäisen, viime marraskuussa koittaneen Kuusamo-ottelun jälkeen tilille on kertynyt jo useita liigapelejä.
– Olen ollut ainakin viisi kertaa, hän laskeskelee.
Uusilla kokelailla jännitystä vähentää yleensä se, että mukana henkisenä tukena on vanhempia pelaajia, joille kuviot ovat hyvinkin tuttuja. Pakolla ketään ei raahata paikalle, vaan toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen. Lotta Hildénin joukkueelle pallotyttövuoroja oli syksyllä tarjolla neljä.
Lotan joukkue pelaa E-Tyttöjen Tiikerisarjaa.
Harjoituksia on kahdesti viikossa, ja noin kerran kuussa on turnaus. Turnauksissa pelataan yleensä 2–3 ottelua.
– Lentopallo on tosi kivaa. Siinä saa liikkua koko ajan, sanoo numerolla 26 pelaava Lotta.
Laji tuli tutuksi, kun isoveli pelasi lentopalloa.
– Lotta on vauvasta alkaen kulkenut hallilla mukana. Eskari-ikäisenä hän rupesi käymään itse lentopalloharjoituksissa, muistelee äiti Heli Hildén.
Äidin ja tyttären harrastus on yhteinen: Heli Hildén toimii tärkeässä roolissa yhtenä E-tyttöjen valmentajista.
Liigapeleissä näkyvämmässä roolissa on kuitenkin Lotta.
