Hartauskirjoitus
Tietokoneellani on puolisen tusinaa erilaista kastepuheen runkoa. Olen joskus nimennyt ne yhdellä puhetta kuvaavalla sanalla, kuten esimerkiksi Velka, Puku, Ristinmerkki, Syli ja Adoptio. Kaikki nämä sanat ja niiden takaa häämöttävät ajatukset kertovat jotakin kasteesta.
Viime aikoina olen käyttänyt puhetta, jossa on ajatuksia useammastakin puheesta. Se puhe on suunnilleen tällainen: Uuden ihmisen syntymä on aina ihme ja suuri kiitoksen aihe. Heikki on nyt pieni. Mutta vuoden tai parin päästä hän osaa jo monenlaista. Äsken kuultu lasten evankeliumi muistuttaa kahdesta tärkeästä asiasta: Lapsi tarvitsee syliä ja siunausta. Ei vain vauvana, vaan myös leikki-iässä ja myöhemminkin. Murrosiässä syli ja siunaus voivat olla = rajat ja rakkaus.
Konfirmaatiojuhlissa muistellaan, miten nopeasti aika on kulunut. Silloin muistellaan usein myös kastejuhlaa. Molemmissa juhlissa päähenkilö on puettu valkoiseen pukuun. Kastepuku on oikeastaan sama vaate kuin konfirmaatioalba – vain muutaman numeron pienempi. Molemmat puvut kuvaavat sitä suurta lahjaa, joka kasteessa ihmiselle annetaan: Kristuksen pyhyyttä ja anteeksiantamusta.
Raamattu opettaa, että kukaan meistä ei ole itsessään niin hyvä tai pyhä, että Jumala sen perusteella ottaisi ihmisen yhteyteensä. Ei edes pieni lapsi. Mutta kun ihminen kastetaan, hänen päälleen ikään kuin puetaan Kristus. Ja kun Jumala sitten katsoo ihmistä, joka on kastettu ja joka uskoo Kristukseen, hän näkee vain Kristuksen ja hänen sovitustyönsä.
Pietari sanoo Apostolien teoissa: Kukaan muu ei voi pelastaa kuin Jeesus. ” Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaan kannen alla” (Apt 4).
Kasteessa tullaan kristityksi. Jumalan armo ja ikuinen elämä saadaan siinä lahjaksi ihan kokonaan. Mitään ei voi siihen enää lisätä. Lahja omistetaan uskolla, turvautumalla Jeesukseen. Me tarvitsemme seurakunnan yhteyttä, Jumalan sanaa, rukousta ja ehtoollista, jotta tuo usko säilyisi ja kasvaisi.
Heikki on saanut tänä juhlapäivänä monia paketteja. Hän ei kuitenkaan osaa vielä avata yhtäkään niistä. Ristiäislahjoja ei silti laiteta komeron hyllylle muutamaksi vuodeksi odottamaan, sillä lahjat on annettu käyttöön. Vanhempien ja muiden tehtävänä on avata lahjat.
Sama tilanne on myös sen kaikkein suurimman ristiäislahjan kohdalla: Vanhempien, kummien ja isovanhempien tehtävä on avata tätä lahjaa antamalla lapselle kristillistä kasvatusta: Opettakaa Heikille iltarukous, tuokaa hänet seurakunnan kerhoon, lähtekää hänen kanssaan kirkkoon. Rukoilkaa Heikin puolesta ja olkaa hänelle kristityn ihmisen esikuvia.
Nimi pysyy taivaan kirjassa, jos ihminen tahtoo elää Jeesuksen opetuslapsena ja yhteydessä Elävään Jumalaan. Taivaallinen Isämme siunatkoon teitä vanhempia, isovanhempia, kummeja ja kaikkia muita tehtävissänne.
Janne Vesto
Luopioisten pappi
