Perheemme oli buddhalainen. 2-vuotiaana sairastuin polioon. En pystynyt kävelemään kunnolla. Minua ärsytti, että en pystynyt tekemään samoja asioita kuin muu perhe, kuten juoksemaan ja hyppimään. En ymmärtänyt, mikä minussa oli vikana, eivätkä vanhempani osanneet sitä minulle selittää.
Lapsena ajattelin, että maailma ei ole reilu eikä täällä ole kiva elää. Vanhat ihmiset sanoivat, että tulemme tähän maailmaan sovittamaan niitä syntejä, joita olemme tehneet aiemmassa elämässämme. Asuin tätini luona ja hän uskoi vahvasti jälleensyntymiseen. Kerran sanoin hänelle: ”Täti, en halua tulla tähän maailmaan uudelleen.” Hän kysyi: ”Mitä sellaista hyvää olet tehnyt, että voit sen perusteella pyytää, ettei sinun tarvitse syntyä uudelleen?” Ei minulla ollut mitään. Tädin luo tullut ennustaja kertoi myös, että seuraavat neljä elämää tämän jälkeen saisin kärsiä poliosta. Se syöpyi mieleeni. Elämäni näytti toivottamalta.
33-vuotiaana menin Englantiin suorittamaan jatko-opintoja. Ensimmäisellä viikolla tapasin ulkomaalaisia opiskelijoita auttavan henkilön, joka kuului myös yliopiston kristilliseen opiskelijayhdistykseen. Olin huolissani perheestäni, koska olin kaukana kotoa. Tämä mies sanoi: ”Älä sure, rukoile Jumalaa auttamaan heitä.” Minä sanoin, etten tunne sellaista Jumalaa. Hän sanoi, että Jumalaa voi rukoilla, vaikkei tunnekaan häntä ja hän antoi minulle pienen kirjasen, Johanneksen evankeliumin. ”Lue tätä viisi minuuttia päivässä, niin opit tietämään Jumalasta.” Luin kirjasta ohjeen mukaan. Vähän ajan päästä en pystynytkään lopettamaan, vaan luin enemmän ja enemmän.
Tajusin, että tässä on vastaus ongelmiini. Kirjassa sanottiin, että Jeesus kuoli syntieni puolesta, hän maksoi syntivelkani. Eikä ihmisellä ole mitään muuta elämää kuin tämä yksi. Oli mahtavaa tajuta, että etsittyäni vastausta pitkään, niin tässä se nyt oli.
Opintojen jälkeen palasin takaisin Thaimaahan. Toimin siihen aikaan maatalousministeriön ekonomistina. Halusin tehdä työtä kotimaani hyväksi. Palattuani löysin pienen anglikaaniseurakunnan. Monien vaiheiden jälkeen koin kutsun radiotyöhön. En ollut ikinä ajatellut, että voisin työskennellä radiossa. Menin samalla avoimeen yliopistoon media-alan kurssille, jotta oppisin tekemään ohjelmia oikein.
En ollut koskaan ajatellut, että tekisin radio-ohjelmia. Kun pyrin nuorena yliopistoon, minulla oli valittavana joko taloustiede tai media-ala. Ajattelin, etten voi valita media-alaa, koska olen vammainen. Sillä alalla ihmisen pitää olla kaunis ja kyetä liikkumaan vaivatta. Ajattelin, etten kelpaa sellaiseen työhön. Mutta Jumala on ihmeellinen. Nyt teen neljää ohjelmaa ja lisäksi olen tehnyt päivähartaussarjan, jossa on 365 ohjelmaa ja sitä uusitaan koko ajan.
Ohjelma- ja jälkihoitotyön päällikkö
Kamolthip Prapunpong, FEBC Thaimaa,
Kamolthip Prapunpong vierailee Suomessa 20.2.–6.3. Medialähetys Sanansaattajien Aasia elämään -teemavuoden vieraana. Medialähetys Sanansaattajat kustantaa yhteistyössä Thaimaa FEBC:n kanssa Sydänystävä radio-ohjelmaa. Prapunpong on vieraana sunnuntaina 23.2. Pälkäneen kirkon messussa ja seurakuntatalolla lähetystilaisuudessa.
