Metson mieluisinta elinympäristöä on havupuuvaltainen sekametsä, jossa vaihtelee kangasmetsää ja pieniä rämelaikkuja. Varsin usein metson talvireviiri löytyy kallioiden ja rämeiden läheisyydestä. Lajin talviravintona ovat melkein yksinomaan männynneulaset, ja herkullisimpia hidaskasvuisia mäntyjä löytyy kuivilta kankailta ja rämeiden reunoilta.
Elinympäristöjen muuttuminen on vaikuttanut metsokantoihin huimasti. 1970-luvulla löytyi vielä yhtenäisiä ja riittävän laaja-alaisia metsiä, joista metso löysi sopivia soidinpaikkoja. Noista ajoista metsokannat ovat romahtaneet jopa 80 prosenttia. Laajat metsien aukkohakkuut, rämeiden kiihkeä ojitus, tiheä metsäautoverkosto ja lisääntynyt liikenne ovat tehneet metsonkin elämän vaikeaksi.
Metso on varsin paikallinen lintu ja asustaa koko ikänsä melko pienellä alueella, mikäli reviiri säästyy suuremmilta hakkuilta. Laji kestää kyllä metsänkäsittelyä, jos se on tavallista harvennushakkuuta. Kuitenkin pitkään käytössä olleet soidinpaikat tulisi jättää hakkuiden ulkopuolelle. Suomalaisen metson pisin siirtymä on rengastustietojen mukaan reilut 50 kilometriä.
Pisimpiä siirtymiä suorittanevat niin sanotut ”hullut metsot”, joilta on joko elinpiiri tuhoutunut tai jotka eivät löydä itselleen kumppania. Rengastustietojen mukaan metson tavallisin kuolinsyy on joutuminen pedon tappamaksi. Seuraavaksi tavallisin syy on metsästys. Vanhimmat metsot ovat eläneet 7–8-vuotiaiksi.
Pälkäneen, Sahalahden ja Kuhmalahden alueella metsokanta on tällä hetkellä edelleen alamaissa. Alueella oli lajin metsästys sallittua 10.9.–10.10.2019. Yleensä törmää vain yksittäisiin lintuihin eikä näitä viimeisiä urhoja edelleenkään pitäisi pyytää. Muutamien viime vuosien aikana metsokanta on osoittanut pientä piristystä, mutta esimerkiksi ”suuresta” Laipasta ei metsoja tahdo hakemallakaan löytyä. Laipassa asustanee nykyisin arviolta alle kymmenen metsoa, ja alueen koko on kuitenkin noin 10 x 14 kilometriä. Laipan metsät ovat edelleen liian nuoria muutamia vanhanmetsän kohteita lukuun ottamatta.
Metsolla on vahva perinne suomalaisessa kansanperinteessä. Metso edusti lintujen ja metsän kuningasta. Sitä nimitettiinkin ”mehtän kuninkaaksi”. Metsä oli metson valtakuntaa ja sen tapaaminen muualla oli poikkeuksellista. Varsinkin jos metso tuli talojen pihapiiriin tai jopa rappusille. Tämän uskottiin tarkoittavan jotain pahaa, kuten sotaa tai nälänhätää, joskus jopa kuolemaa siihen taloon. Metso pystyi myös lumoamaan metsämiehen niin, ettei luoti siihen pystynyt. Silloin tepsi vain hopealuoti.
