Opiskeluaikana, kun Jumala alkoi kutsua minut lähetystyöhön, sydämeni tuli rauhattomaksi. Jumala kutsui minua tehtävään, johon en kokenut olevani sopiva. Työhön, johon minulla ei ollut rohkeutta. Pyysin, että lähetä joku muu. Mutta Jumala halusi lähettää minut. Hän näki minut sopivaksi. Rauhattomuuteni ajoi minut prosessiin, jonka päätteeksi jouduin toteamaan, ettei minulla ollut mitään syytä olla lähtemättä ja vastaamatta tähän Jumalan kutsuun. Niinpä otin elämäni tarkasteluun ja mietin, mitkä olisivat konkreettiset askeleet lähetystyöhön. Ensimmäiseksi minun täytyi suorittaa opintoni valmiiksi, siis valmistua ammattiin. Siitä tiesin, että vielä ei ollut minun aikani lähteä lähetystyöhön. Oman ymmärrykseni ylittänyt rauha laskeutui sydämeeni. Lähetyskutsu oli tehnyt minut levottomaksi, mutta muutos tuossa hetkessä rauhattomuudesta rauhaan oli aivan selvä. Rauhattomuus kuitenkin palasi, kun opintojeni viimeiset hetket olivat käsillä ja minun piti ottaa seuraava askel polullani kohti lähetystyötä. Otin sen ja sitä seuranneet askeleet. Ne kulkivat lähetystyöntekijäkoulutuksen kautta Japaniin. Rauhattomuus väistyi ja rauha täytti sydämeni, kun vastasin Jumalan kutsuun.
Elämä kaukana kotoa, vieraassa maassa, ilman kielitaitoa ja perheen ollessa kaukana, ei ole aivan helppoa. Siltikään, että olen itse vastannut Jumalan kutsuun myöntyvästi ja ollut halukas lähtemään tähän työhön. Vaikeina hetkinä apunani on kuitenkin ollut tuo sydämeni syvä rauha. Juuri nyt tiedän olevani tehtävässä, johon Jumala on minut kutsunut.
Japanin kielessä on erilliset sanat sisäiselle ja ulkoiselle rauhalle. Johanneksen evankeliumissa (luku 14, jae 27) Jeesus sanoo: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa.” Japanilaisessa raamatunkäännöksessä jakeessa käytetään sanamerkkejä, jotka tarkoittavat sisäistä rauhaa. Rauha, jonka Jeesus lupaa, on todellakin kaiken ylittävä Taivaallinen rauha.
Ei Jumala halua kiusata meitä. Hän on kutsunut meidät elämään rauhassa toistemme kanssa, mutta ennenkaikkea rauhassa suhteessa Häneen. Hän ei kutsu kaikkia lähtemään lähetystyöhön. Mutta hän kutsuu jokaista elämään lähellään, hänen kanssaan. Sen voi saavuttaa uskomalla Jeesukseen Kristukseen, hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa. Vastaamalla Jumalan kutsuun elää Hänen lapsenaan. Se ei ole välttämättä helppoa elämää, mutta aivan varmasti parasta mahdollista. ”Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa”. (Fil. 4:7). Onko sinun sydämesi rauhaton?
Asta Vuorinen
Pälkäneen seurakunnan nimikkolähetti Japanissa
