On ollut mielenkiintoista seurata kevään etenemistä nyt, kun talvi oli lähes olematon. Minua on mietityttänyt, kuinka kasvit ovat talvehtineet ja kuinka ne pääsevät vauhtiin ilmojen lämmetessä. Tätä ovat muutkin miettineet.
Talvi oli monella tapaa erikoinen koko maassa. Etelässä ei lunta tullut eikä vuorokauden keskilämpötila laskenut tarvittavasti pakkasen puolelle niin, että terminen talvi olisi voitu todeta. Tammikuussa kuvasin mustikanvarpuja, joihin oli puhjennut lehtiä, helmikuussa ne paleltuivat ja nyt varvut ovat paahteisilla paikoilla kuivuneet.
Kevään eteneminen on ollut puolestaan lähes normaalia. Hieman aikatauluista ollaan edellä ja kukat näyttävät ilmaantuvan ajallaan ja kukkivan normaalisti. Erikoinen talvi siis näyttää tehneen kovin vähän vahinkoa luonnonkasvien maailmassa. Tällä hetkellä kuivuus voi olla suurin uhka kasveille. Talven sateet painuivat pohjavesiin tai valuivat järviin. Niinpä veden pinta on korkealla. Kuitenkin pintamaa kuivuu nopeasti, kun kosteus haihtuu ilmaan. Mustikanvarpujen kuivuminen johtuu tästä. Kasvit eivät ole saaneet tarpeeksi vettä. Onneksi tämä on vaivana vain paahteisilla avoimilla rinteillä. Puiden suojassa mustikat voivat hyvin ja ensimmäisiä kukkanuppuja jo näkyy.
Usein näin keväällä minulta kysellään erikoisemmista kasveista. Lukijat kiinnittävät talven jälkeen kevään kukkijoihin enemmän huomiota kuin sitten myöhemmin, kun kesäkasveja on joka puolella. Leskenlehdet ovat jo kukkineet ja
voikukat ovat vauhdissa. Sini- ja valkovuokot tunnetaan hyvin, mutta lehtoimikkä on jo vaikeampi. Tämä kaunis lemmikkikasvi koristaa lehtoja ja kosteita painanteita koko Etelä-Suomessa, mutta puuttuu jo Keski-Suomesta. Sen kukat ovat hauskasti kiehkurassa ja moniväriset, aloittaen kukinnan punaisena ja päättää sen siniseen väriin. Kaunis kukka, jota kannattaa juuri nyt etsiä kosteista lehdoista.
Toinen samanlaisilla paikoilla kasvava kaunis kasvi on kevätlinnunsilmä. Se on käynyt harvinaiseksi metsien lisääntymisen käsittelyn myötä. Kasvi on alunperin kasvanut lähteiköissä ja tuhkupinnoilla, mutta kun näitä ei enää löydy, niin linnunsilmää tapaa harvinaisena lähdepurojen varsilta, märistä pellonojista ja rantaluhdilta. Kasvi muodostaa keltaisia kasvustoja, jotka pienuudestaan huolimatta pistävät silmään maastossa kulkiessa. Linnunsilmä on rikkokasvi, jota tavataan lehtoimikän tapaan vain Etelä-Suomesta. Keski-Suomessa se on jo hyvin harvinainen. Kasvin kukat ovat hyvin pieniä, mutta ylälehdet muuttuvat kasvin kukkiessa keltaisiksi samalla tavalla kuin joulutähden punaiset lehdet. Tämä kasvi on aina iloinen yllätys metsässä, kun sen tapaa.
Kolmas keväinen kasvi, joka on kiinnittänyt lukijoiden huomiota, on kevättaskuruoho. Se on vuorostaan yleistynyt viime vuosina ja vallannut alaa kuivilla pientareilla ja pihoilla. Siksi siihen onkin kiinnitetty huomiota. Meidän vanhempien ihmisten lapsuuden muistoissa tätä kasvia ei ole. Itsekin törmäsin siihen ensi kerran vasta 70-luvulla, kun aloin viettää kesiä Luopioisissa. Kevättaskuruoho on ristikukkaiskasvi eli kanankaalin sukulainen. Sen huomaa, kun katsoo tarkkaan sen kukkaa. Siinä on vain neljä terälehteä ristissä. Kasvin pyöreät kukinnot ovat jo lopettelemassa kukintaansa, mutta varrelta erottuu pitkulaisia siemenlituja, jotka kertovat, että pörriäiset ovat työnsä tehneet ja turvanneet oman ravinnonsaantinsa ja kasvin lisääntymisen.
Näitä kolmea kasvia kannattaa nyt etsiskellä ja ihailla. Kesäkuun tullessa, ne ovat jo kukkineet ja valmistautuvat kypsyttämään siemeniään. Sitten ne ovat tämän vuoden urakkansa saaneet päätökseen ja alkavat odottaa talvehtimista ja seuraavaa kevättä. Kaikki kolme ovat ainakin osittain monivuotisia kasveja.
Minulle voi lähettää kasveihin liittyviä kysymyksiä joko lehden toimituksen kautta tai suoraan luopioistenkasvisto.fi-sivustolla olevan sähköpostiosoitteen kautta. Vastaan kysymyksiin sitten mahdollisuuksien mukaan tällä palstalla.
Hyvää kesää kaikille lukijoille!
Tuomo Kuitunen
