Onko Suomessa luolia?
Kyllä – Suomesta on löydetty noin tuhat luolaa, ja muutamat niistä sijaitsevat hyvin lähellä, Pälkäneen ja Kangasalan seudulla. Seudun luolien parissa vierähtää helposti yksi tai useampi retkipäivä kesällä.
Luolat ovat kiehtovia, hieman mystisiäkin paikkoja. Suurimpaan osaan Suomen luolista liittyy uskomuksia ja tarinoita. Niissä ovat pitäneet majaa peikot, hiidet ja haltiat, joissakin jopa pirut. Kangasalan Pirunkallion luola ei ole ainoa suomalainen luola, joka on nimetty tämän hämärän asukkinsa mukaan.
Tarinan mukaan luolassa asuva haltia saattaa koostua useamman siellä vierailleen ihmisen ja eläimen hengestä. Jos jäät luolaan kolmeksi päiväksi, osa hengestäsi liittyy osaksi paikkaa ja liittyy haltiaan.
Luoliin liittyen on tehty useita elokuvia, esimerkiksi The Descent, jossa naisseurue jää loukkuun sortuvaan luolaan ja kohtaa luolassa majaa pitävät kauhut. Vaikka yliluonnollisten olentojen kohtaamista tuskin tapahtuukaan, nämä elokuvat vetoavat ihmisen alkukantaisiin pelkoihin: pimeän ja tuntemattoman sekä ahtaan paikan pelkoon.
Toki erityisesti syviä ja suuria luolia on joskus syytäkin hieman jännittää, eikä niitä sovi lähteä tutkimaan yksin, mutta toisaalta uhkan vastapainoksi luola on tarjonnut asumuksen ja suojaa.
Lempokiven luola, Kangasala
Lempokiven luola on helppo löytää. Se sijaitsee Saarenmaantien varressa. Ajamme Kaarina Maununtyttären tietä etelään noin kaksi kilometriä, minkä jälkeen käännymme oikealle Saarenmaantielle ja jatkamme vielä kolmen kilometrin verran. Itse Lempokivi näkyy tien vasemmalla puolella. Luolakin löytyy melkein saman tien.
Kerrotaan, että paikalla asui muinoin piru. Kristinuskon levitessä ja kirkon noustessa Kangasalan pitäjään piru suuttui kirkonkellojen soidessa. Piru poimi suuren kivenlohkareen ja heitti sen kirkon suuntaan. Heitto ei kuitenkaan osunut perille saakka, vaan putosi maantien viereen kalliolle, haljeten kahtia. Kirkonkellojen äänet eivät siis loppuneet – piru ei niitä kestänyt ja muutti pois paikalta. Joitain vuosia myöhemmin luolaan muutti jo pikkupiru, jota kellojen äänet eivät häirinneet. Siellä se taitaa asua edelleen.
Lempokiven luola on melko pieni, mutta luola kuitenkin. Se sopii kooltaan Suomessa käytettävään luolan määritelmään. Suomessa luolaksi määritellään onkalo, johon mahtuu mukavasti ainakin 2–3 ihmistä, tai kalliolipat, joiden alle voi leiriytyä ainakin kymmenen henkilöä. Lempokiven luolan pituus on kuusi metriä, leveys 1–2 metriä ja korkeus 1–3 metriä.
Ohtolan Pirunkallion luola, Kangasala
Pirunkallion luola sijaitsee vain muutaman minuutin ajomatkan päässä Lempokiven luolasta, joten päiväreissulla nämä kohteet kannattaa yhdistää. Myös Pirunkallio sijaitsee aivan tien vieressä. Google Mapsista ei ole sen löytämisessä hyötyä, sillä paikkaa ei ole merkitty sen karttoihin. Paikka löytyy kuitenkin ajamalla Kaarina Maununtyttären tietä etelään noin kuusi kilometriä. Pirunkallion läheisyydestä ei löydy parkkipaikkaa, joten auto on parasta jättää hieman kauemmas ja taittaa loppumatka kävellen.
Tämä luola on ollut aikanaan pelätty paikka. Nimensä mukaisesti luolassa asuu piru. Piru saattoi muinoin vaatia paikan ohittavalta esimerkiksi uhrilahjaa ennen kuin päästi tämän hevosineen menemään. Kerrotaan myös, että paikan asukin on nähty tanssivan ja iloitsevan kalliollaan. Tämä oli merkki siitä, että jotain pahaa on tapahtunut.
Pirunkallio on nykyään melko unohdettu nähtävyys, mutta aikoinaan paikalla on ollut jopa opaskyltti. Se liittyy myös Suomen maantieteen ja geologian historiaan. Luolassa tehtiin noin sata vuotta sitten luolan pohjakerrostumien tutkimuksia, jolloin luolan lattialle kerääntyneen saven todettiin olevan peräisin 10 000 vuoden takaa. Se on kertynyt lattian ollessa Anculysjärven veden peitossa. Kyseessä ei siis ole pelkästään historiallinen, vaan myös esihistoriallinen kohde.
Mäyrävuori ja Mäyrävuoren luola, Kangasala
Mäyrävuori on näyttävä ulkoilualue Kangasalla, Mäyrävuoren asuinalueen vieressä. Mäyrävuoressa on valaistu ulkoilureitti, mutta aluetta voi kiertää myös kiipeämällä itse kalliolle. Löydämme luola-alueen kiipeämällä kallion vastakkaiselle puolelle.
Kirvunlinnan linnavuori
Pälkäneen Kirvunlinnan linnavuoren luolaan liittyy kiinnostavia tarinoita – luola on hyvin piilossa kallioisessa mäessä. Kerrotaan, että pälkäneläiset ovat käyttäneet sitä piilopaikkana Isonvihan aikaan 1700-luvulla, samoin kuin Sappeenvuorta.
Linnavuoren luola onkin ollut varsin hyvä piilopaikka, sillä parin tunnin etsiskelystä huolimatta itse luolaa ei löydy. Alueelta ei luultavasti ole kaadettu lainkaan puita, joten kallio on piilossa metsäsaarekkeessa. Läheisyydessä on parkkipaikka ja Kirvunlinnaa esittelevä kyltti.
Vaikka itse luola jää tällä kertaa näkemättä, on Linnavuoren alue jo vaikuttava nähtävyys itsessään. Aivan varustautumattomana sitä ei kannata lähteä tutkimaan, sillä se on täynnä kaatuneita, lahoavia puita. Paikka on ikään kuin Pälkäneen oma aarniometsä. Puoliksi kaatuneet puut pitävät lahotessaan kummallista ääntä; paikassa on siis myös jotain taianomaista.
Kommentointi on suljettu.