Katselin ihaillen kuinka rasvatyynen Pälkäneveden pinnalla lipui joutsenperhe. Perheonni kukoisti, kun pariskunta kera kolmen poikasen oli iltauinnilla. Välillä pariskunnan äiti tai isä rääkäisi kovaa. Mietiskelin, onko sillä jokin hätä vai ilmoittaako vieraslajeille reviiristään. No, onneksi valkoposkihanhet ja merimetsot eivät ole vielä valloitusretkillään levittäytyneet tänne. Ajatukseni lennähti ruokaan, sillä nuo vieraslajit ovat melkoisia tuholaisia.
Huuteliko joutsen uhkakuvista? Kansallislintumme kun on saanut antaa kuvansa suomalaisen ruuan aitoudelle. Joutsen tunnistanee uhkan, kun kilpailuttajat ovat päättäneet, että ruoka pitää tuoda kaukaa. Kaukaa lentelee joutsenkin tänne, mutta vielä kauempaa lennätetään ruokaa. Suomalaiset maailmanmatkaajat kun haluavat syödä eksoottista myös kotimaassa. Pitää saada samat bakteerit kuin kaukomailla ja vatsa vekkulille.
Ohjailevatko nämä samat kaukomailla itseään käristämässä käyvät myös säätieteilijöiden kommentointia? On niin hienoa, kun on kova helle. ”Nauttikaa vielä viikko, sitten viilenee”, ne lausahtelevat. Verbaliikka adjektiiveineen on otsikoissa kehittynyt oikein taiteeksi. Milloin on helleinferno tai käristekupoli tai muu vastaava ylisanallinen ilmiö. Minä itse en ole koskaan käynyt kuussa, enkä maannut auringossa. Vähemmän olen myös lennellyt aurinkorannoille. Minulle helle ei ole nautinto vaan pakollinen kärsimys. Mieluummin otan riehumalla hien vaikkapa raivaussahan kanssa. Sitä lämpöä kun voi itse säädellä, mutta hellettä on vain kärsittävä. Toisaalta jokainen tietysti saa olla oman elämänsä masokisti ja tykätä mielihalujensa mukaan, vaikka helteestä, tekemättä mitään.
Tällainen kotitarveviljelijä odottelee enemmän sadetta kuin hellettä. Sadetta odottelevat takuulla vielä kaihoisammin ne, jotka tuottavat meille suomalaista puhdasta ruokaa. Ei kasva heinä karjalle, eikä vilja aamupuuroon. Salaatit ja marjatkin tarvitsevat vettä säännöllisesti. Onneksi asun lähellä järveä, että sieltä voi roudata vettä kuution pyttyyn ryytimaan viereen. Tänäänkin tunsin itseni sademieheksi, kun siitä pytystä kantelin kymmeniä kannullisia kasvimaille ja myös kaunistukseksi asetetut kukat nyökkäilivät siihen malliin, että jano oli kova. Saisihan tuon veden helpommin tietenkin kunnan meillekin vetämästä putkesta, mutta en viitsi maksella jätevesimaksua hyötyyn menevästä. Minulle riittää, kun joudun puhtaalla juomavedellä huuhtelemaan posliini-istuinta. Onneksi on myös puucee, joten voi hiukan helpottaa juomaveden kulutusta.
Lasillinen kylmää puhdasta vettä on todella hyvää, mutta tarvitseeko sitä puhdasta vettä lotrata katujen ja autojen pesuun. Ilmeisesti tarvitsee, kun on oikein firma, joka vettä havittelee toisten maita pilaamalla. Se tottelee nimeä Tavase, muuta se ei taida totellakaan. Jatkaa haaveilua tekopohjavedestä, vaikkei sitä kukaan muu tarvitse kuin firmasta leipänsä saavat. Jotkut viisaat ovat sanoneet, että seuraava iso sota käydään vedestä. Ovatko nämä tavaselaiset jo aloittaneet ritsaleikit, mutta tosissaan?
Saattoihan se joutsen muuten huudella järvellä avunhuutoa harjumaisemissa asuville luontokappaleille, joiden reviiriä nämä tekovedentekijät ovat tulossa pilaamaan. Tulipa mieleen, että varoitteliko joutsen juhannuksesta, kun lipui järven pinnalla. Juhannuksena kun sattuu valitettavasti paljon hukkumisia. Suomessahan media laskee vain joululiikenteessä kuolleet ja juhannuksena hukkuneet. Turvallista juhannusta laulun sanoin ”Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa, ja kun lentää siivin valkein niin kuin joutsen”.
