Kja, kesäpäiviä on pidetty yli kahdensadan naakan voimin. Viikko ennen aprillipäivää pesintä alkoi ja kuukauden lentokoulun jälkeen nyt koko lentolaivue on valmis kiertämään alueen pihapuita.
Ensin lentää tiedustelupartio, sitten tulee tukiryhmä ja lopulta pääjoukko. Lento etenee kaarrellen ja kierrellen, toisilleen käskyjä antaen.
Kaikki kelpaa heille ruuaksi: hyönteiset, toukat, marjat ja viljakin. Kja, kja, kja, ja mikä on ollessa. Varsinais-Suomesta jo Muhokselle on parvia ja kaukaisimmat Intian ja Kazakstanin rajoilla. Isompi on valtakunta kuin Aleksanteri Suurella. Hyvin neljänneskilon linnulle. Lämpenevä ilmasto lienee auttanut leviämistä.
Kja, kja, myös Hiltalan pihakuusessa on on hyvä kajattaa päivän tapahtumat ennen yöpuulle asettumista. Kun viiteen osaa laskea, niin voi tarkistaa, että isäntäväki on mökissään ja rauhottua.
Maaseudun Tulevaisuuden mukaan parvi lähtee, jos jättää yhdenkin ammutun näkyvälle paikalle. Nyt senkin voi tehdä, kun kanta on pitkästi yli sadantuhannen eikä rauhoitusaikakaan ole kuin pesinnän ajan maalis- kesäkuun. Ympäristöministeriön julkaisun 2/2016 ”Naakka ja ihmiset” mukaan verkot pesintäkolojen eteen on tehokkain tapa estää tuhoja.
Sosiaalinen haaleasilmäinen kaupunkilainen on nyt myös kylälintu: joidenkin mielestä kiinnostava ja toisten kirottu. Kummin vain, silti osa kesää.
Ali Harlin
