Kuvan kaltaisia kasvustoja löytyy metsästä yhtenään. Niinpä näin syyspuolella niitä ihmetellään ja arvuutellaan, mitä ne oikeastaan ovat. Kuuluuko kasvusto kasvikuntaan ollenkaan?
Kyseessä on nahkajäkälä. Aikoineen minun kouluaikanani jäkälät luettiin kasveihin ja siihen ryhmään itsekin ne pitkään sijoitin. Tutkimus kuitenkin on toista mieltä. Jo pitkään on tiedetty, että jäkälä on oikeastaan kahden, jopa kolmen eri eliön muodostama kokonaisuus. Ne elävät symbioosissa keskenään. Nahkajäkälissä tämä erityisesti korostuu. Lajit muodostuvat lähes kaikki kolmen eliöstä. Vihreän värin antaa kasveihin kuuluva viherlevä, joka toimii ravinnontuottajana eli yhteyttää hiilidioksidista ja vedestä auringon valon avulla sokereita jäkälän ravinnoksi. Tukiranka muodostuu sienirihmoista, jotka kuuluvat pääasiassa kotelosienille, kuten esimerkiksi korvasieni. Kolmas osakas onkin sitten vaikeammin havaittava syanobakteeri, joka osallistuu ravinnonkeräämiseen sitomalla ilmasta typpeä. Näillä eväillä jäkälä kasvaa. Tutkijat ovat päättäneet sijoittaa ne sienien ryhmään.
Suomesta on löydetty 28 nahkajäkälälajia. Suvulleen ryhmän määrittää helposti, sillä samanlaisia löytyy harvasta muusta suvusta ja nekin ovat yleensä harvinaisia. Nahkajäkälät kasvavat lähes aina maassa tai suurten haapojen tyvellä, kallioiden hyllyillä, kaatuneilla lahopuilla. Jo pienikin tarkkailu kertoo, että lajit eroavat toisistaan sekä väriltään että rakenteeltaan. Kuitenkin voin heti sanoa, että niiden lajilleen määrittäminen ei ole helppoa.
Aikoinaan 1980-luvulla kuuntelin esitelmän Suomen nahkajäkälistä, ja luennoitsija osasi hyvin kertoa lajien väliset erot. Tein tarkat muistiinpanot ja innoissani painelin metsään niihin tutustumaan ja alla päin palasin takaisin, ei se niin helppoa ollutkaan, sillä lajien sisäinen vaihtelu on suurta. Näitä jäkäliä tulisi kerätä näytteiksi suuret määrät ja alkaa sitten seuloa esiin tuntomerkkejä. En voi vieläkään vuosikymmenien jälkeen sanoa tuntevani näitä lajeja riittävän hyvin. Niinpä suosittelenkin ihailemaan niitä ja jättämään tarkemman määrittämisen syrjään.
Ehkä kuitenkin on syytä esitellä kaksi lajia. Niitähän kysyjätkin ovat ihmetelleet. Metsien ehkä yleisin laji on pilkkunahkajäkälä. Se on väriltään vihreä ja sen pinnalla on tummia syanobakteeripilkkuja. Se kasvaa yleensä kuusimetsissä sammalten seassa laikkuina. Toinen yleinen laji on huopanahkajäkälä. Se on väriltään harmaa ja sen liuskojen reunassa on vaaleaa huopamaista sienirihmastokasvustoa. Sen voi löytää hyvin monenlaiselta paikalta, pihoilta, tienreunoista, kiviltä ja metsistä. Kummallakin on melko usein ruskeita kotelomaljoja verson liuskojen päässä.
Valokuvista ei nahkajäkäliä pysty erottamaan, joten aina pitäisi olla kerätty näyte. Lisäksi kuivina ne ovat aivan eri näköisiä ja siitähän määrittäminen vain vaikeutuu. Kuitenkin kehotan lukijoita pitämään silmät auki puolukkametsässä. Sieltähän voi löytyä yllättäen kolme eliölajia samassa paketissa. Toivottavasti niitä puolukoitakin löytyy.
Kysy Tuomolta kasveista -palstalla kasviharrastaja ja Luopioisten kasviston ylläpitäjä Tuomo Kuitunen vastaa lukijoiden kasveja koskeviin kysymyksiin. Kysymyksiä voi lähettää osoitteeseen info@luopioistenkasvisto.fi.
