Näin syksyllä, kun puutarhaa ja pihaa siivotaan talvea varten, saattaa tehdä yllättäviäkin löytöjä. Kesällä kaikki on niin rehevää ja ainakin meillä yhtenä mylläkkänä. Siitä on vaikea erotella eri lajeja ja edes huomata, mitä hienoa saattaa tuiki tavallisella pientareella kasvaa. Kun sitten kasvillisuus harvenee, niin nämä erikoisuudetkin erottuvat. Pihan reunalta saattaa pilkistää lyhtykoison oranssi siemenverhiö kuin rapujuhlista karanneena tai kanukan punaiset lehdet ja varret kertovat senkin levinneen puutarhaan.
Tällä viikolla on tullut kysymyksiä juuri tällaisista erikoisuuksista. Onneksi nykyään on kännykkäkamerat. Minun ei tarvitse rynnätä katsomaan jokaista mysteeriä, mikä pihalla kasvaa, vaan saatan kertoa siitä jo kuvan perusteella. Toki käyn edelleen paikan päällä varmistamassa, jos en ole varma määrityksestä tai jos kyseessä on kovin erikoinen kasvi.
Haltialta tuli kuva liki metrisestä kasvista, joka löytyi, kun pensasaitaa ruokottiin. Kasvi tuotti sen verran päänvaivaa, että sitä oli pakko mennä katsomaan. Malvakasveihin kuuluva kelta-aulio on harvinainen satunnaiskasvi, jonka aikaisemmin olen nähnyt vain Tarastejärven kaatopaikalla. Nyt se seisoi jämäkkänä puutarhassa ja yritti avata keltaisia kukkiaan. Ne jäivät kuitenkin verhiön sisään ja kasvi pölytti itse itsensä. Upeat siemenkodat paljastivat lopullisesti kasvin nimen. Yllättävää oli, että samaa kasvia kysyttiin myös Kuhmalahdelta. Nyt jo sen heti tunnistin ja saatoin kysyjälle kertoa.
Kuhmalahdelta kerrottiin myös toisesta erikoisuudesta, marunatuoksukista. Tämä tavallisen pujon sukulainen nousi otsikoihin viime keväänä, kun Iltalehti raflaavasti uutisoi Suomeen levinneestä ”superallergisoivasta” tulokaskasvista. Sydän-Hämeestä olen sitä löytänyt vain kerran kymmenkunta vuotta sitten enkä oikein usko sen kovin pahoin tänne leviävänkään. Suomessa se on kasvanut satunnaisesti jo kauan. Kasvi ei kestä meidän talveamme, vaan eihän näistä talvista jatkossa tiedä. Joka tapauksessa tuo kasvi aiheuttaa pujoallergikoille reaktioita ja kannattaa siksi hävittää talojen läheisyydestä.
Mikä näitä sitten tänne levittää? Tuoksukista sanottiin, että sen siitepölyä levisi viime vuonna runsaasti ilmavirtojen mukana Keski-Euroopasta. Siitepöly aiheuttaa allergiareaktion, mutta ei levitä kasvia ellei täällä sitä jo valmiiksi ole. Tiedetään, että ulkomailta tuodut lintujen ruokintaan tarkoitetut siemenseokset sisältävät tuoksukin siemeniä, joten lintulautojen läheisyydestä sen voi löytää. Kelta-aulion siemeniä en tiedä näissä seoksissa olleen, joten sen leviäminen tapahtunee muita reittejä. Liikenne ja ulkomailta tuodut koristekasvit saattavat olla syyllisiä, mutta koska se esiintyy eniten juuri kaatopaikoilla, niin en sulkisi pois linnunsiemeniäkään.
Kolmas syyskesän piennarkasvi yllättäen löytyi myös Haltialta. Meille tuttu isokierto eli valkokarhunköynnös on paha rikkakasvi puutarhoissa. Siitä ei tahdo päästä millään eroon. Jo vuosia sitten näin Aitoossa vastaavan kasvin vaaleanpunakukkaisena. Nyt se löytyi myös Haltialta. Ennen se luettiin isokierron alalajiksi, mutta on muutama vuosi sitten korotettu lajin arvoon ja nimekseen se sai punakarhunköynnös. Tämä luetaan nykyään vieraslajiksi ja siksi se pitäisi hävittää. Tuntuu kuitenkin siltä, ettei se leviä ollenkaan niin aggressiivisesti kuin isokiero. Kauniskin se on kukkiessaan. On kuitenkin syytä pitää sitä silmällä, ettei siitä tule suurempaa harmia.
Syksy on mielenkiintoista aikaa. Pidetäänpä silmät auki uusien tuttavuuksien suhteen.
