Sinisorsa on yleisin sorsamme, jotkut sitä heinäsorsaksikin nimittävät. Mutta samasta lajista on kysymys. Suurin osa sinisorsista siirtyy pahimman talven ajaksi sinne missä on sulana pysyviä vesiä. Jotkut jäävät vain Ahvenanmaalle, muut jatkavat lentoaan Tanskaan, Saksaan ja muualle Länsi-Euroopan rannoille mistä ravintoa löytyy. Meille jää talvehtimista yrittämään ehkä kymmenen prosenttia kannasta.
Pirkanmaalla suurimmat sorsaparvet löytyvät Tampereelta. Ratinassa viihtyy jatkuvasti 250–400 yksilöä, Mältinrannasta voi usein laskea 250–300 lintua ja Tahmelan lähteeltäkin voi löytyä 150–200 sinisorsaa. Ensimmäiset tiedot sinisorsien talvehtimisesta Tampereella ovat jo noin sadan vuoden takaa. Ratinassa oli talvella 1922–23 parikymmentä sinisorsaa. Nykyisin Pirkanmaalla talvehtinee sääoloista riippuen ainakin 2500–3000 sinisorsaa.
Metsästyksen paineesta huolimatta jotkut yksilöt elävät melko pitkään. Suomalaisten sinisorsien on todettu elävän 18–19-vuotiaiksi. Muualta tunnetaan yli 23-vuotiaita yksilöitä. Sinisorsan yleisin kuolinsyy on metsästys, yli 90 prosenttia rengaslöydöistä koskee ammuttuja yksilöitä. Kaupungeissa elävät sorsat ovat kesyjä ja luottavaisen oloisia, mutta luonnonoloissa linnut ovat hyvin arkoja ja lähtevät lentoon jopa satojen metrien päästä.
Talvehtimaan jääneet sorsat säästyvät kaikilta muuttomatkan rasituksilta ja metsästyksen vaaroilta. Talvehtivat yksilöt selviävät pienemmin tappioin kuin muuttomatkalle lähteneet. Edellytyksenä tietysti, että talvehtimispaikassa löytyy ruokaa ja avovettä. Talvehtijoiden määrää vähentää joskus kanahaukka, joka tulee kaupunkeihin helpon paistin toivossa. Kanalinnut ovat taantuneet, mutta puluja ja sorsia vielä löytyy haukallekin.
Kangasalla yrittää usein pieni joukko viettää talvea Liutussa, jos Kaukajärven ja Pitkäjärven välinen sulapaikka pysyy auki. Pälkäneellä talvehtivia sorsia voi löytää Puutikkalasta Virransillan läheltä. Tämä paikka pysyy sulana kovillakin pakkasilla. Muita mahdollisia kohteita ovat Harhalansalmi, Kostianvirta ja Kyllönjoki.
Sinisorsat pariutuvat jo syksyllä. Keväällä naaras valitsee pesäpaikan, joka voi sijaita mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Kaupungeissa pesä voi löytyä kukkalaatikosta tai parvekkeen nurkasta. Toisaalta se maaseudulla voi löytyä keskeltä metsää kaukana vesistöistä, joskus jopa variksen pesästä tai puun onkalosta. Tavallisin pesäpaikka on kuitenkin vesistöjen rantaviivan lähellä kasvillisuuden suojassa.
