Armeija alkaa olla 18 vuotta tänä vuonna täyttäville nuorille ajankohtainen aihe kutsuntojen jo häämöttäessä tulevana syksynä. Päässä pyörii, mihin aselajiin ja tehtävään sitä haluaisi erikoistua, haluaako asepalveluksen sijasta mennä mieluummin siviilipalvelukseen vai jättääkö naisena molemmat välistä.
Jokainen Suomen kansalainen on maanpuolustusvelvollinen, mutta asevelvollisuus koskee vain 18–60-vuotiaita miehiä ja vapaaehtoisen asepalveluksen suorittaneita naisia. Naiset voivat hakeutua vapaaehtoiseen asepalvelukseen toimittamalla hakemuksen lähimpään aluetoimistoonsa aikaisintaan sinä vuonna, kun täyttävät 18 vuotta. Varusmiespalvelus alkaa joko heinäkuussa tai tammikuussa, ja palvelusajat ovat joko 165, 255 tai 347 päivää. Jokainen varusmies aloittaa taustastaan huolimatta palveluksensa samalta viivalta ja jokaisella on yhtä suuret mahdollisuudet menestyä sotilasurallaan.
Maailmaa myllyttänyt Covid-19 on myös osaltaan vaikuttanut puolustusvoimien toimintaan. Varusmieskoulutuksessa on tällä hetkellä käytössä malli, jossa varusmiehet on kaikissa joukko-osastoissa jaettu kolmeen osastoon. Kukin osasto on vuorollaan kaksi viikkoa vapaajaksolla, jonka jälkeen ollaan neljä viikkoa koulutusjaksolla, osin kasarmilla ja osin metsässä. Tällä mallilla pyritään ehkäisemään koronan leviämistä varuskunnissa.
Tällä hetkellä myöskään läheisillä ei ole mahdollisuutta käydä tapaamassa varusmiehiä sotilaskodeissa. Myös sotilasvalan valatilaisuus järjestetään niin, että vieraat voivat seurata sitä etänä. Kokelas voi itse lähettää kutsulinkin niille, jotka haluaa kutsua seuraamaan tilaisuutta. Koronavirus on huomioitu varuskunnissa hyvin ja viruksen leviämisen estämiseksi tehdään ahkerasti töitä.
Nykypäivänä tasa-arvo sukupuolten välillä on yksi suurimmista ja puhuttavimmista puheenaiheista. Onko siis oikein, että asepalvelus tai siviilipalvelus on vain miehille pakollinen nykypäivän maailmassa? Pitäisikö armeijasta tai siviilipalveluksesta tehdä vapaaehtoinen vai pakollinen kaikille? Suomi ei kuulu mihinkään sotilasliittoon, jonka vuoksi Suomi joutuu varautumaan itsenäiseen maanpuolustukseen. Pakollinen asepalvelus tukeekin näin tehokkaasti maanpuolustusta ja ylläpitää sen resursseja. Jos pakollisesta asevelvollisuudesta luovuttaisiin täysin, romahtaisiko Suomen maanpuolustuksen teho olemattomaksi?
Entä pyörisikö yhteiskunta yhtä kitkattomasti, jos asepalvelus olisi pakollinen kaikille ja yksi kokonainen ikäluokka olisi poissa siviiliyhteiskunnan toiminnasta melkein kokonaisen vuoden? Olisiko myöskään mahdollista, että armeijassa olisi tuplaten varusmiehiä tämänhetkisiin määriin verraten? Miten valtio selviäisi huomattavasti kasvavista kuluista ja resurssien kasvavasta tarpeesta? Naiset joutuvat hakemaan asepalvelukseen monimutkaisemman prosessin kautta kuin miehet, mikä alkujaan saattaa jo pelästyttää armeijasta kiinnostuneita naisia ja näin tyrehdyttää syntyneen kiinnostuksen aihetta kohtaan.
Asepalvelusta saattaisikin olla suorittamassa useampia naisia, jos hakuprosessi olisi helpompi. Sitä voitaisiin helpottaa esimerkiksi yksinkertaistamalla hakulomakkeita ja tarjoamalla lomakkeiden täyttämiseen apua ja neuvoja entistä aktiivisemmin. Naisten vapaaehtoinen asepalvelus on kuitenkin kerännyt viime vuosien aikana lisää kannatusta ja yhä useampi nainen vannoo sotilasvalansa.
Teimme kyselyn Pälkäneen yhteiskoulun yläkoulun oppilaille ja lukion opiskelijoille asepalveluksesta ja siitä, millaisia tunteita vain miehille pakollinen asevelvollisuus herättää. Saimme vaihtelevia vastauksia sukupuolesta ja iästä riippumatta. Tulostemme perusteella kiinnostus armeijasta kasvoi naisoletetuilla iän myötä. Miesoletetuista melkein jokainen oli menossa suorittamaan asepalvelusta, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.
Oletamme naisten kiinnostuksen kasvamisen asepalvelusta kohtaan johtuvan iän myötä selkenevästä tulevaisuudenkuvasta ja lisääntyneestä asepalveluksen suorittamista käsittelevästä informaatiosta. Miesoletettujen motiivina asepalvelukseen lähtemiseen oli suurimmaksi osaksi velvollisuudentunne, kun taas naisoletetut kokivat voimakasta kiinnostusta asepalvelusta kohtaan. Yleinen asepalveluksen väliin jättämisen perustelu oli mielenkiinnon puute ja muut henkilökohtaiset syyt.
Kahdella neljäsosalla kyselyyn vastanneista nuorista ei ollut voimakasta mielipidettä asepalveluksen tasa-arvoisuudesta. Neljäsosa nuorista kannatti nykyistä järjestelmää, eikä kokenut siinä muutoksen tarvetta. Loppu neljäsosa kuitenkin koki, että järjestelmään tulisi saada muutos kohti tasa-arvoisuutta. Muutosta kaipaavista kaksi kolmasosaa toivoi asepalvelusta vapaaehtoiseksi kaikille, kun taas loppu kolmasosa ehdotti asepalvelusta pakolliseksi kaikille. Yllätyksenä meille kyselyssä tuli, että juuri suurin osa naispuoleisista henkilöistä koki tarvetta muutokselle, kun taas miespuoliset kokivat tämänhetkisen tilanteen sopivaksi eivätkä kokeneet tarvetta muutokselle.
Nykyiseen käytäntöön ei koettu hälyttävää muutoksen tarvetta, vaikka aihe jakaakin paljon mielipiteitä nuorten keskuudessa. Kyselyn tulokset kertoivat kuitenkin vain Pälkäneen yläkoulun ja lukiolaisten nuorten mielipiteet asiasta, joten kyselyn tulokset voisivat olla täysin erilaiset toisessa kunnassa tai kaupungissa.
Anna-Sofia Koivisto ja Siiri Nieminen
