Antti Nikkilä seuraa koripalloa tiiviisti, ehkä jopa ahkerammin kuin aikoihin. Miksi ei seuraisi: suomalainen koripallo on edelleen hyvässä nosteessa, ja 142 maaottelun peluri on ollut osaltaan raivaamassa suomalaisille polkua kansainvälisille kentille.
– Meitä oli varmaan silloin viitisen kappaletta, Suoramalla asuva Nikkilä muistelee oman aikansa suomalaisedustusta Euroopassa ja Yhdysvalloissa.
Vatialan koulun kuudesluokkalainen suuntasi aikoinaan koripallon pariin, kun liikunnan opettaja suositteli näyttäytymistä Tampereen Pyrinnön harjoituksissa – ja tiedossa oli, että pikkujuniorista saattaa kasvaa vielä pitkä poika.
– Ei paljon muuta kuin koripalloa elämään sitten mahtunutkaan. Kun lukiossa alkoi tulla mittaa ja huomasi pärjäävänsä peleissä miesten kanssa, nousi ajatus siitä, että voisi olla joskus mahdollisuuksia pyöriä ihan ammattilaiskentilläkin Euroopassa.
Kangasalan jätistä kasvoi lopulta 210-senttinen, sittemmin EM-kisoihinkin yltänyt ja liigassa vuoden pelaajana palkittu koripalloammattilainen. Yhdysvalloissa vietetyn vaihto-oppilasajan jälkeen ura vei muun muassa Kreikkaan, Italiaan ja Espanjaan.
– Se on aika yksinäistä välillä, kun ei välttämättä ole samanhenkisiä ihmisiä. Amerikkalaisten kanssa voi puhua englantia, mutta esimerkiksi ranskalaiset tai espanjalaiset ovat sitten enemmän omissa porukoissaan eivätkä niinkään kavereita. Kilpailu on kovaa. Omalla kohdalla on helpottanut, että vaimo on voinut olla ulkomailla mukana, Nikkilä miettii ammattilaisurheilijana elämää ulkomailla.
Ulkomailla pelaaminen toi kuitenkin uran huikeimmat kokemukset.
– Kreikan cupia voitettaessa meille oli siellä hurraamassa 40 000 ihmistä… Mutta kokonaisuudessaan se Amerikassa pelaaminen oli kuitenkin ehkä hienoin juttu, kun siellä näki ja koki korista ihan eri tavalla.
Nikkilä nähtiin maajoukkueessa viimeisen kerran vuonna 2014, ja pelaajaura tuli päätökseen 2016. Pikkuvaivoja toki oli, mutta päätös lopettamisesta syntyi onneksi omasta tahdosta eikä
loukkaantumisten sanelemana. Viimeisenä seurana oli BC Nokia, jolle Nikkilä oli vielä korvaamaton apu.
– Nokialla ei ollut enää hirvittävän monta tarjousta pöydällä, eikä ollut oikein taloudellisesti järkevää enää lähteä minnekään. Sellainenkin tuli mieleen, että vanhemmiten olisi kiva olla omat polvet, joilla kävellä. Ajatukset olivat selvästi jo muualla – tiesin, että se viimeinen kausi tulee olemaan se viimeinen, ja se tuntui hyvältä.
Nykyisin Nikkilän voi nähdä pitkillä kävelylenkeillä tai lasten harrastuskuljetuksissa – tai naapurikaupungin puolella koripallon merkeissä. Hän johtaa Pyrinnön naisten liigajoukkuetta ja uuden sopimuksen myötä kantaa päävastuun ykkösdivisioonajoukkueiden lisäksi Pyrinnön yli 13-vuotiaiden tyttöjen koripallotoiminnasta. Lisäksi hän vetää Tampereen urheiluakatemian aamuharjoituksia toisen asteen opiskelijoille.
