Joulun on ennen ajateltu alkavan Tuomaan päivästä, joka on 21. joulukuuta. Sanonta olikin ”Hyvä Tuomas joulun tuopi, paha Nuutti pois sen viepi”. Nuutin päivä on 13. tammikuuta. Savupirttien aikaan puhuttiin Noki-Tuomaasta, koska silloin oli tapana pestä ja valkaista pirtti jouluksi.
Tuomaan päivä on ollut selvästi hyvin tärkeä ja odotettu päivä. Tuomaan ajateltiin olevan hauskasti pukeutunut tukeva mies, joka kantoi mukanaan kaikkia joulun tuloon tarvittavia aineksia. Runomittaan puettuna lausuttiin ”tule, tule, Tuomas-kulta, tuo joulu tullessas, oluttynnöri olallas, piimäjuusto pivossas”.
Joulun odotus oli siis tärkeä, odotettu ja kiireinenkin aika. Kun Tuomas saapui, piti kaikkien jouluvalmistelujen jo olla tehtynä: teurastukset suoritettu, oluet pantu, leipomiset tehty ja kynttilät valettu. Tuomaasta housut naulaan ja alkaa joulurauha.
Tuomaan aikaan piti tietysti jo maistella, mitä oli saatu aikaan. Sanontana oli ”Tuomas tulee tuoppi kainalossa” tai ”Tuomas on aina juomas”. Kun Tuomaasta alkoi joulurauha, oltiin sitten pirtissä oljilla eikä enää paljon töitä tehty. Metsään ei saanut mennä töihin eikä tuhkaa käsitellä, muutoin tuli viljaan nokipäitä. Puita ei saanut pilkkoa eikä lastujakaan vuolla, että lehmät pysyivät tervejalkaisina. Hyvät ruuat sen sijaan kuuluivat niihin päiviin, juotiin ja syötiin vaikka siansorkkia.
Tuomaasta ennustettiin myös tulevia ilmoja. Mitä ennen Tuomasta tuiskaa, se jouluna vetenä luistaa. Lumisateita toivottiin ennen Tuomasta sillä ”mitä ennen Tuomasta kinostaa, kinostaa laariin”.
Vanhoista riimusauvoista on löydetty merkkinä pari puuta ristissä. Niiden on arveltu esittävän polttopuita. Mahdollisesti kyseessä on entisaikojen suojamerkki, niin sanottu Tuomaan risti, joka voitiin tehdä myös päreestä ja nostaa koristeena seinälle tai pyyhittiin tervalla risti oven pieleen.
Tuomaan päivän ja joulun välistä aikaa on nimitetty pesäpäiviksi. Silloin on talvipäivän seisaus, jolloin auringon sanotaan olevan kolme päivää pesässään. Kun aurinko ei pesäpäivinä tule esiin sanotaan tulevan sateisen kesän, mutta vähäinenkin paisteen pilkahdus lupaa hyvää, kuivaa ja poutaista suvea. Näihin päiviin osuvat pakkaset puolestaan tietävät leutoa sydäntalvea. Tuoreita puita ei pesäpäivinä saa hakata – jos näin tekee, karhu repii kesällä karjan.
Kuusesta ja tontuista
Saksaa pidetään joulukuusen kotimaana. Tosin alkuperästä on erilaisia versioita. Latviaan joulukuusi ilmestyi kenties jo 1500-luvun alussa. Tallinnassa sanotaan joulukuusia olleen jo 1441. Ensimmäiset tiedot Saksasta joulukuusista ovat n.1730-luvulta. Aluksi niitä oli yksi pieni kuusi jokaista perheenjäsentä kohti. Mutta se tapa rasitti liikaa kuusikoita ja annettiin asetus, joka rajoitti kuusien käyttöä. Yksi porvari sai käyttää vain yhden puun, jonka pituus oli enintään 2,5 metriä. Saksasta kuusiperinne levisi sitten eteenpäin Englantiin ja Pohjoismaihin. Suomeen kuusiperinne tuli 1800-luvun alussa aluksi säätyläistaloihin ja sitten talonpoikaisasumuksiin 1870-luvulla. Ensimmäinen tieto kuusesta Suomessa on vuodelta 1829.
Ja sitten kaikkein tärkein. Ne tontut.
Ymmärtääkseni tontut ovat yleensä ystävällisiä, mutta täytyy muistaa, että tontut näkevät kaiken ja kertovat, jos jotain kerrottavaa on. Tontut pitävät huolta ja vahtivat. Tonttuja on joka paikassa, riihessä, saunassa, tallissa, joku asustaa varmaan uunin pankolla, toinen lymyilee hillopurkkien takana. Suomalainen kotitonttu on aina asustanut riihessä ja jyväaitassa. Joulutontut ovat tulleet esille ja tunnetuiksi tietysti monien joulukorttien kuvituksessa. Ja täytyy muistaa missä tonttujen päämaja sijaitsee. Pukki ja tontut asustavat tietysti Korvatunturilla. Markus-setä julisti meille radiossa vuonna 1927, että Joulupukki tonttuineen asustaa Korvatunturilla ja siellä puuhastellaan kaikki ne lahjat, jotka meille jouluaattona tuodaan.
Alkujaan tonttu-sana lienee laina ruotsista ”tomtegubbe” eli tonttiukko. Tonttu vahti siis tonttia ja tonttuja oli erilaisia ja jokaiseen tarpeeseen. Tonttu nähtiin yleensä harmaavaatteisena pienenä ukkona, mutta myös naispuolisia tonttuja esiintyi. Tonttu piti ”jöötä” talossa, ja jos talossa elettiin huonosti ja laiskoteltiin, tonttu herätteli talon asukkaita toimintaan. Tonttu oli myös uskollinen talolle, jossa se oleskeli. Useimmiten tontut nähtiin ilta- ja aamuhämärissä. Mutta kyllähän näitä tonttuja vieläkin näkee, usein joskus jopa ihan päivänvalolla. Pitäkää silmällä ja tarkkailkaa.
Joulun jälkeen tärkeä merkki on ensimmäinen suojapäivä. Se puhdistaa lumesta metsän puut. Siitä voidaan laskea kaksisataa päivää rukiinleikkuuseen. Toinen merkittävä tieto oli teeren kukerrus, siitä laskettiin kymmenen viikkoa kauran kylvöön.
