Pälkäneen kouluissakaan ei ole vältytty Ukrainan sodan tuomilta murheilta. Kostianvirran yhtenäiskoulun ja lukion rehtori Emmi Kleemola toteaa, että kouluissa noudatetaan Opetushallituksen antamaa ohjeistusta.
– Jos oppilailla herää kysymyksiä aiheesta, tähän tartutaan. Ukrainan kriisi ei ole aktiivisesti esillä. Asioita käsitellään toki ja pidetään koulu turvallisena paikkana, Kleemola sanoo.
Kleemolan mukaan on tärkeää, että lasten ja nuorten arki on mahdollisimman normaalia. Sotaa ei lakaista maton alle tietenkään, vaan siitä puhutaan tarvittaessa.
Pälkäneen koulupsykologi Hanna Keskinen on lähettänyt kaikille huoltajille erikseen viestiä, miten käsitellä asiaa lapsen kanssa.
Ikä vaikuttaa
Lapsen ikä vaikuttaa paljon siihen, miten asiasta puhutaan. Lapselta voi kysyä, mitä hän tietää tai on kuullut ja mietityttääkö häntä jokin asia. Koulukuraattori Kirsi Andrejeff-Keränen korostaa, että mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä yleisemmällä tasolla hänelle kerrotaan tapahtuneesta.
– Vastauksissa on hyvä olla rehellinen ja kertoa tosiasiat lyhyesti, jotta lapsi ei ala kuvitella tapahtumien seuraamuksia liiaksi mielessään, Andrejeff-Keränen sanoo.
Lapset reagoivat hyvin eri tavoin, joten voi olla paikallaan seurailla oman lapsen reaktioita ja herkistyä niille tilanteille, joissa lapsi haluaa keskustella tapahtuneesta. Jos lapsi tai nuori ei halua asiasta puhua, tätäkin on syytä kunnioittaa.
TikTokista paussia
Kirsi Andrejeff-Keränenkin peräänkuuluttaa tavallisen arjen merkitystä. Alakouluikäistä ja pienempää lasta on hyvä suojata uutisoinnilta. Lapsen somekanavien käytön rajaaminen voi olla tarpeen.
– Neuvoisin pitämään paussia ainakin TikTokista, koska siellä lapsi voi altistua sotaan liittyville kuville ja videoille, mikä voi lisätä pelkoa ja ahdistusta. Varmista, onko hänellä somessa tai pelimaailmassa tuttuja sota-alueella, ja onko lapsella huolta heistä.
Yläkouluikäisiltä nuorilta voi olla vaikea kieltää somekanavien seurantaa. Tällöinkin kannattaa kysyä nuorelta, mitä hän on nähnyt ja haluaako hän puhua näkemästään. Jos nuori ei puhu, kannattaa kuulostella herkällä korvalla hänen tuntojaan.
– Lapselle kannattaa kertoa, että tilanne Ukrainassa on poikkeuksellinen eikä lapsella ole nyt täällä hätää. Kouluikäiset lapset osaavat kuvitella uutisissa kuvatut uhat omalle kohdalleen, mutta eivät osaa aina arvioida realistisesti vaaran todennäköisyyttä.
Hae apua ajoissa!
Kaksi vuotta kestänyt koronapandemia on kysynyt kriisinsietokykyä, ja nyt tämä sota päälle. Aikuisen pitäisi pystyä olemaan silti rauhallinen. Aikuisenkin kannattaa tietoisesti vähentää uutisten seuraamista, jos ne aiheuttavat ahdistusta ja pelkoa.
– Lapsen ja nuoren niskaan ei voi kaataa omaa pahaa oloaan ja ahdistustaan. Jos tällainen olo on, pitää puhua toisen aikuisen kanssa tai ottaa yhteyttä esimerkiksi kriisipuhelimiin, Kirsi Andrejeff-Keränen neuvoo.
Yleensä toiveikkuus ja usko tulevaan säilyvät tavallisen arkisen tekemisen puitteissa.
– Lapselle on hyvä kertoa toivosta ja selviytymisestä. Voi kertoa, että ihmisiä Ukrainassa autetaan ja että maailmalla tehdään töitä, ettei tällaista enää tapahtuisi, Kirsi Andrejeff-Keränen kiteyttää.
Entä abit?
Entä yksin puurtavat abiturientit, jotka valmistautuvat ensi viikolla alkaviin yo-kirjoituksiin, miten heidän jaksamistaan voisi tukea vaikeana aikana, Emmi Kleemola? Heidän stressiään voi vielä lisätä pelko koronaan sairastumisesta juuri ennen h-hetkeä.
– Uskon kyllä, että he ovat tekemisissä kuitenkin keskenään, jos eivät fyysisesti, niin eri laitteiden välityksellä. Abit elävät enemmän tai vähemmän yo-kuplassa, joka voi olla tällä hetkellä jopa suojaava tekijä, vaikka stressitasot ovatkin varmasti monella korkealla, Emmi Kleemola miettii.
Kommentointi on suljettu.