Vuoden 1956 poliittiset tapahtumat ovat erittäin vahvoina mielessäni. Niitä olivat Urho Kekkosen valinta tasavallan presidentiksi ja samaan aikaan alkanut yleislakko, syksyllä Unkarin kansannousu. Kesällä tärkein tapahtuma Pälkäneellä oli maakunnallinen heimojuhla ja maatalousnäyttely.
Yleislakko
Yleislakon tapahtumia maaliskuun alussa 1956 kirjasi ylös päiväkirjoihinsa rehtori Lauri Teivainen, ehkäpä ainoana pälkäneläisenä. Niitä saimme aikanaan lukea Pälkäneen Joulussa, hänelle tärkeässä lehdessä. Virallisesti naapurimme valokuvaaja Martti Mäkelä oli lakkotoimikunnan puheenjohtaja. PYK:n seniorien tilaisuudessa Teivainen paljasti minulle lakon todellisen voimahahmon Eino Hyvärisen, joka oli käynyt punaupseerikoulun Neuvostoliitossa.
Helsingin tapahtumista värikkäin ja hieman väkivaltainenkin yhteenotto lakkolaisten ja poliisien välillä tapahtui Töölön Esson pihalla. Siitä oli lehdessä hyvät kuvat. Kyseinen paikka oli minun silmieni edessä lähes päivittäin 16 vuoden ajan, koska toimistoni ikkunasta kadun toiselta puolelta oli suora näköyhteys Esson pihaan.
Kunnallisvaalit
Vuoden 1956 kunnanvaltuutettujen vaalissa oli varsin mielenkiintoisia ”puolueita”, kuten ”Taloudellisuutta ja säästäväisyyttä kannattavien kuntalaisten vaaliliitto”, joka sai 507 ääntä, sekä ”Asiallisuutta, säästäväisyyttä ja suunnitelmallisuutta kannattavien kuntalaisten vaaliliitto”, joka sai 406 ääntä.
Eipä ollut siihen aikaan mainostoimistoja miettimässä tekstejä. Ketkähän olivat näiden tekstien laatijat? Tyyli on hyvin samanlainen molemmissa.
Kun tällaisiin vaaliliittoihin haettiin ehdokkaita, todennäköisesti useimmille selvitettiin, mikä puolue vaaliliiton takana on. Erkki Tiitolan kohdalla kävi kuitenkin niin, että hän oli molempien mainittujen vaaliliittojen ehdokas! Hän sai ensimmäisestä 22 ääntä ja jälkimmäisestä kolme.
Heimojuhlat
Hämeen heimojuhlat olivat suuri tapaus Pälkäneellä vuonna 1956, muutama vuosi Kangasalan vastaavien juhlien jälkeen. Historiallinen kulkue oli juhlan kohokohta. Isäni esitti tekoparrassaan rovasti Varmavuorta. Pälkäneen toimintavuosiensa (1908–1944) ikävin päivä rovasti Varmavuorella varmasti oli tammikuussa 1940, jolloin hän yhtenä päivänä siunasi 19 talvisodan sankarivainajaa, mukana oman poikansa ratsumestari Varmavuoren, jolla oli muista poiketen musta arkku.
Ennen sotia Varmavuori oli huolissaan vähäisestä kirkossakävijöiden määrästä tavallisina kirkkopyhinä. Sotatalven suruviestien jälkeen kävijämäärät nousivat jopa 300:aan. Kukaan ei eronnut kirkosta.
Heimojuhlien jumalanpalvelus Rauniokirkolla keräsi melkoisen yleisön. Laskin yleisömäärän ilman mitään toimeksiantoa. Määrä oli 426 henkilöä, mukaan lukien ulkona olleet 80 varusmiestä. Uskomaton määrä. Saarnan piti nuorisopastori Juhani Soinne, joka oli myöhemmin Askolan kirkkoherrana. Hän oli tunnettu vahvoista yleistiedoistaan. Muistan, että yleisesti puhuttiin jonkun koululaisen kysyneen häneltä: ”Mikä oli Jeesuksen kengännumero?”
Rauniokirkon pihaan liittyy tapaus vuodelta 1990, jolloin isäni luovutti Pälkäneen seurakunnassa 34 vuotta pappina olleelle Niilo Hakalehdolle kirjan. Hakalehdon kiitossanat olivat ”Rukoilkaa, rukoilkaa. Se kannattaa.”
Unkarin kansannousu
Unkarin kansannousua syksyllä 1956 seurasin radiosta ja lehdistä. Pälkäneellä Ilkka Hakalehto organisoi todella massiivisen paperinkeräyksen. Tämä oli vahvasti tunnepitoista toimintaa. Ympäri Suomea kerättiin paperia ja lumppuja. Pälkäneen keräyspisteenä oli Tuotannon kauppa.
Kenraali Mannerheimin Lastensuojeluliitto kertoi mainoksessaan keräävänsä vaatepaketteja Unkarin hädänalaisille lapsille. Standardipaketissa oli talvitakki. Kirkkojen maailmanneuvosto oli voimakkaasti auttamassa Unkaria. Samanaikainen Israelin ja Egyptin välinen lyhyt sota oli kaikille Suomessa vähemmän merkittävä. Edessä olivat Melbournen olympiakisat ja maailmalla jännitettiin, miten Unkarin tapahtumat vaikuttavat olympialaisiin.
Tapani Oksanen
