Tämä mielipide on ennen kaikkea mielipiteenä makumielipide. En voi uskoa, että olen ainoa, joka on tämän saman ilmiön myös havainnut, mutta kirjoitukseni kaltaisia kannanottoja en ole kyllä myöskään havainnut. Tämä on outoa. Uskomatonta. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että on tuotteita laktoosittomille, gluteenittomille tai vegaanisille ja niin edelleen. Mutta kun muun muassa leipomoiden tuotteet ovat maassamme pikkuhiljaa kautta rantain muuttuneet ihan kokonaan edellä kuvatuiksi, se alkaa kyllä tällaista keski-ikäistä traditionalistia nyppimään.
Mennään esimerkin kautta. Hillomunkki. Nykyään on lähes satavarma, että leipomot pyrkivät valmistamaan nämä ilman munaa tai maitoa, ehkä ilman molempia, ilman voita tai margariinia, kasviöljyssä. Munkkeja tuskin enää paistetaan munkkirasvassa, vaan jossain kasvisellaisessa. Ja näkeehän tuon, kun sokeri ei meinaa enää pysyä pinnassa kiinni ja rasvan sormituntuma kadonnut.
Nalkutanko turhasta? No esimerkin kautta. Syökää tällainen ”standardimunkki” ja syökää ihan perinteisesti tehty hillomunkki tai rinkilä, sellainen kun äiteenne tai isoäiteenne aina teki. Eroa ei voi olla huomaamatta, tai sitten on suussa vikaa. Mistä ihme kumman syystä perinteisten vaniljaviinereiden vanilja on nykyään ihmeellistä vetistä mössöä? Olisikohan syynä jonkin perinteisen ainesosan pois jättäminen?
Entä perinteinen Berliinin munkki? Tarvitseeko edes kuvailla, kertoa. Jokainen muistaa, millaisia ne olivat joskus ja millaisia ne ovat nyt. Myös liivatteen käyttö on kadonnut nykyään leivoksista. Suomi kun on tunaroitu tuotteilla kevyt sitä, rasvaton tätä, vegaani tuota, nyt on leipomotuotteiden vuoro.
Joku nyt jossain, joka lukee tätä, naureskelee, että jo on murheet ja että tämä on sitä nykyaikaa ja eettisyyttä. Kuluttajana silti yhä kaipailen perinteisiä leipomotuotteita perinteisillä resepteillä ja aineksilla. Miettikääpä tätä!
Keski-ikäinen mies
