Pälkäneellä oli aktiivinen raittiuslautakunta. Koulussa oli raittiuskilpakirjoituksia ja asian ympärillä järjestettiin suosittuja juhlia aikana, jolloin TV ei vielä ollut kilpailemassa ihmisten ajasta.
1950-luvun pälkäneläiset muistivat vielä raittiusaatteen tärkeän pälkäneläistaustaisen puolestapuhujan Matti Heleniuksen. Hän oli naimisissa 18 vuotta vanhemman Alli Tryggin kanssa. He olivat vuosisadan vaihteen raittiustyön avainhenkilöt. Filosofian tohtori, tuleva kristillisen työväenpuolueen kansanedustaja Matti Helenius lisäsi jossain vaiheessa nimeensä Seppälä pälkäneläisen kotitilansa mukaan.
Niin hyvin oli raittiusaateomalla kohdallani edennyt ylioppilaskirjoituksiin saakka, että ehkä ainoana Suomessa käänsin sanan ”ölstuga” viinituvaksi! Myönnän, että vieläkin harmittaa. Olin päässäni kääntänyt tekstin reilussa puolessa tunnissa, eikä mikään muuttunut seuraavien tuntien aikana.
Leinon Kaukon tarina vuodelta 1959
Pikkupojasta saakka inkeriläiset ovat olleet lähellä sydäntäni. Kolomaisen perhe asui pihapiirissämme ja muutti Boråsiin vuonna 1944. Isovanhempieni luona Huutijärvellä käydessäni selailin kerta kerran jälkeen kirjaa ”Kadonnutta Inkeriä”. Niinpä sainkin sen myöhemmin lahjaksi. Inkeriläisten asia oli esillä Pälkäneen kunnanvaltuustossa ja kunnanhallituksessa vuonna 1959.
Kyse oli Valvontakomissiolta piilotetusta Kauko Toivokaisesta. Kihlakunnanoikeuden päätöksellä Väinö ja Enni Leino olivat saaneet hänet ottolapsekseen ja anoivat hänelle nyt Suomen kansalaisuutta. Kunnanhallitus totesi: ”Hakija on käyttäytynyt hyvin ja hän muutenkin täyttää tarvittavat vaatimukset. Valtuusto pitää Kauko Leinon ottamista Suomen kansalaiseksi puollettavana.”
Kävin isäni kuoleman jälkeen läpi valtavan määrän hänen säilyttämiään papereita. Tämä aarre löytyi ja tuli otetuksi talteen ja nyt julkisuuteen ensimmäisen kerran.
Maa on niin kaunis
Harva pälkäneläinen tulee joulun aikaan ”Maa on niin kaunis” -laulua kuunnellessaan ajatelleeksi, miten se liittyy Pälkäneeseen.
Se on Hilja Haahden vuonna 1903 tekemä sanoitus sleesialaiseen kansansävelmään.
Pälkäneen vanhalla hautausmaalla on hänen vuonna 1862 kuolleen isoisänsä muistokivi, josta tarkkasilmäinen löytää tekstin: ”Tässä lepää tämän pitäjän Kirkko Herra Provasti ja Viis. Tiet. Tohtori Carl Magnus Limon”.
Hilja Haahti oli ensimmäinen pälkäneläistaustainen Pyhän maan kävijä. Hän teki matkan vuonna 1923.
Monta sataa pälkäneläistä on käynyt Israelissa viime vuosikymmeninä. Itse olen käynyt siellä yli 200 kertaa.
Tapani Oksanen
