Kangasala kasvaa. Kangasala kaupungistuu. Huolimatta kovista kasvunvuosista elämme edelleen aika maalla niin nauhataajamassa kuin keskustassakin – Sahalahdesta ja Kuhmalahdesta nyt puhumattakaan.
Talvella seurailimme, kuinka metsäkauriit kävelivät suurena laumana keskellä kotikatuamme Liutussa. Tämä tapahtui toki yöaikaan. Joulunpyhinä seurasimme, kun kokonainen kaurisperhe kävellä jolkotteli takapihallamme. Naapurit olivat tehneet saman havainnon. Innostus oli aluksi suuri ja manailimme, kun emme saaneet kauniita eläimiä ikuistettua kameralle. Karu totuus valkeni kuitenkin pian: eläimethän syövät pihasta kaiken mitä irti saavat. Omalla pihallamme kauriit eivät ainakaan meidän nähtemme ole enää vierailleet, mutta pitkin talvea saimme niistä näköhavaintoja Liutussa, Pitkäjärven suunnalla ja Ilkossa.
Lähiympäristöömme kuuluvat myös kettu ja ilves. Ketun äänen kuulemme useinkin, ilvestä emme toistaiseksi ole nähneet mutta sellainenkin seudulla kuulemma liikkuu. Myös rusakkoja pomppii asuinalueellamme paljon ja niitä näkyy lähes päivittäin. Ne ovat niin pulskassa kunnossa, että alue taitaa tarjota niille kosolti syötävää.
Nyt kevään tullen muuttolinnut ovat jälleen palanneet. Edellisiltä vuosilta tuttu sepelkyyhky on palannut pihapiiriimme. Nyt sen pesä ei rakennukaan takapihallemme vaan katumme varteen vanhaan, tuuheaan kuuseen. Sepelkyyhkyn pesäpaikan takapihallamme ovat vallanneet harakat, jotka käyvät melkoisia nahisteluita pihapiirin oravien kanssa.
Räkättirastaspariskunta taas päätti rakentaa pesän talomme pääsisäänkäynnin lähettyville katonrajaan. Ensin ajattelimme, että yritämme siirtää rakentuvan pesän jonnekin muualle, mutta sitten päätimme, että se saa olla paikoillaan. Päätös saattaa tietää riesaa linnunkakasta, mutta toisaalta se antaa mahdollisuuden siihen, että taloomme tulee kerralla jopa kuutoset.
Jotenkin sitä on tyytyväinen, että luonto löytyy edelleen näin läheltä. Rakentuvan ja laajenevan kaupungin kaupunkisuunnittelussa tuleekin pitää mielessä myös luonto ja sen suuri merkitys. Täydennysrakentamisella ja täyteenrakentamisella on vissi ero. Pitkin poikin Kangasalaa on mahtavia luontohelmiä – järviä, harjuja ja puistoja – joista tulee pitää huolta nyt ja tulevaisuudessa. Jokainen voi kantaa kortensa kekoon lähiympäristönsä hyväksi ihan vain vaikka sillä, ettei heitä roskia luontoon.
Hyvää ja aurinkoista kesää kaikille lukijoille! Välke vetäytyy tuttuun tapaan kesän ajaksi tauolle ja saapuu ilahduttamaan lukijoita jälleen alkusyksystä.
