
97-vuotias Kyynäröllä asuva Erik Tulokas aloittaa Sydän-Hämeen Lehden uuden juttusarjan, jossa haastatellaan yhtä oman sukupolvensa edustajaa sadan vuoden ajalta. Vuonna 1925 syntynyt sotaveteraani on mitä parhain aloittaja, sillä korkeasta iästä huolimatta tarinoita soljuu entiseen malliin.
Erik Tulokkaasta ei voi kirjoittaa lehtijuttua kertomatta samalla sotiemme kuuluisasta hahmosta Marokon kauhusta. Se oli sen komppanian kapteenin lempinimi, johon Tulokas kuului Lapin sodan aikana.
Marokon kauhu eli kapteeni Aarne Juutilainen oli maineikas sotilas. Lempinimensä hän oli saanut Ranskan muukalaislegioonassa. Talvi- ja jatkosodassa hän nousi legendaariseksi hahmoksi uskomattoman taistelutahtonsa vuoksi.
Erik Tulokkaan äänestä kuuluu ylpeyttä, kun hän muistelee olleensa Lapin sodassa niin arvostetun miehen johdossa. Olihan myös Suomen kuuluisin tarkka-ampuja Simo Häyhä Marokon kauhun miehiä.
Tulokas astui palvelukseen keväällä 1943 ja vapautui palveluksesta joulukuussa vuonna 1945. Palvelukseen astuessaan hän oli 18-vuotias.
Isän tasapuolisuus jäi hyvällä mieleen
Sotamuistot ovat kaukaisilta kuulostavien 77 vuoden päässä, eikä Tulokas halua niitä sen enempää muistella. Sen sijaan tämän vuonna 1925 syntyneen toukokuun pojan mieli vaeltaa mukavissa lapsuusmuistoissa. Niihin kuuluvat oikeudenmukainen ja tasapuolinen isä, ja sisarukset, joista Tulokas ei kutsu sisarpuolikseen heitäkään, jotka olivat isän ensimmäisestä avioliitosta.
– Isä aina sanoi, että ”te olette kaikki minun lapsia, ei ole mitään velipuolia eikä siskopuolia – on vaan veljiä ja siskoja”. Se oli meistä kaikista hyvä sillä tavalla. Minulla oli hyviä siskoja, ja eteviä töissään.
Erik Tulokas sanoo, että oman isän syntymävuosi kuulostaa hänestä itsestäänkin kaukaiselta, sillä isä syntyi vuonna 1864.
– Äitini oli syntynyt vuonna 1881. Muistan hänestä etenkin sen, että hän oli kangaspuilla aina minkä muilta töiltään ehti.
Lapsuudesta ovat jääneet mieleen 4-vuotiaana saadut ihmeellisen nykyaikaiset kumitossut.
– Nythän näkee melkein samanlaisia! Muistan, kuinka äiti aina varoitteli, että ”älä kävele
niillä lätäkköön”.

Vapauden kaiho ja matka Amerikkaan
Erik Tulokkaan Lyyli-vaimo oli kotoisin Kivennavalta, ja melkein päivälleen saman ikäinen miehensä kanssa. Perheeseen syntyi kaksi tyttöä ja kaksi poikaa. Tulokas asuu toisen poikansa kanssa kahden tätä nykyä. Lyyli Tulokas kuoli vuonna 2008.
97-vuotiaalla sotaveteraanilla on jo iän tuomaa hankaluutta liikkumisessa ja kuulossa, mutta tuhansia tarinoita ikä ei ole vienyt minnekään.
Vilkas puhe kääntyy milloin metsätyömuistoihin, milloin kiinteistönhoitajavuosiin. Oman osansa saavat lukuisat kirpputorireissut, joilta tarttui matkaan kauniita maljakoita. Samoja retromaljakoita on vieläkin kodin nostalgisissa huoneissa.
Erityisen mielellään hän muistelee ilmaista matkaansa Pohjois-Amerikkaan 1980-luvulla. Matka liittyi Kansa taisteli – miehet kertovat -lehtien myyntiin. Lehti oli suomalainen talvisodan, jatkosodan ja Lapin sodan tositarinoita julkaissut aikakauslehti.
– Kävin Amerikoissa vaikka missä. Näin monia todella hienoja paikkoja. Reissu oli pitkä ja viisumi oli voimassa vain kolme kuukautta.
Vaiherikkaan matkan muistelu saa Erikin laulamaan komealla äänellä Hiski Salomaan Vapauden kaiho -kappaleen. Sujuvalla loikalla sotaveteraani sanoo tapaamisemme loppuun myös mielipiteensä Vladimir Putinista.
– Täysin sieluton mies! Ei sen kauheampaa olekaan kuin se, mitä nyt tapahtuu Ukrainassa.
Myös taistelu koronaa vastaan ihmetyttää Tulokasta. Häntä kummeksuttaa se, että korona on osoittautunut niinkin vaikeaksi palaksi nykyihmiselle, joka on sentään käynyt Kuussakin.
1920-luvulla syntyneen Eerik Tulokkkaan haastattelu on ensimmäinen osa Sydän-Hämeen Lehden juttusarjaa, jossa haastatellaan eri vuosikymmenillä syntyneitä pälkäneläisiä. Seuraavaksi vuorossa on 1930-luvulla syntynyt.
