Näin satokauden lähestyessä alkaa sormia syyhytä ja mieli tehdä marjametsään. Minulta usein kysytään hyviä marjapaikkoja, kun paljon metsissä kuljen. Totuushan on, ettei niitä noin vain ilmoiteta.
Muistan, kuinka itse kyselin erään harvinaisen kasvin kasvupaikkaa kyläläisiltä. Sain tiedon sen löytymisestä, mutta en sen paikasta. Syy oli siinä, että se kasvoi ilmoittajan parhaan mustikkapaikan vieressä, ja sain aika kauan vannottaa, etten minä sinne marjaan mene. Kasvin kasvupaikka oli vähällä jäädä kokonaan kertomatta.
Kevään kukinnan ja kimalaisten määrän vuoksi voisi odottaa hyvää mustikkakesää. En tosin vielä ole kypsiä muistikoita löytänyt. Syitä sadon epäonnistumiseen voi olla useita.
Keväällä minulta kysyttiin, kuinka ukkomansikat saisi marjomaan. Ukkomansikka on vanha viljelykasvi ja -jäänne puutarhoissa ja pientareilla. Kysyjä oli kuullut, että sen marjominen vaatii useampia eri kantoja. Tässä hän saattaa olla oikeassa, sillä kasvi on kaksikotinen. Tämä tarkoittaa, että kasvin heteet ja emit ovat eri kasveissa. Molempia tarvitaan, jotta marjat valmistuvat.
Ukkomansikan marjat ovat pieniä ja tiukasti kiinni kukkapohjuksessa, joten saattaisi olla helpompi kerätä ahomansikoita tai perustaa hyvä penkki puutarhamansikoille, jos satoa kaipaa. Muutenhan tällainen vanha perinnekasvi on ihan hyvä lisä puutarhaan.
Kerran eräs tuttavani harmitteli, kun hänen asuinpaikkansa lähellä oli pieni suo, ja siellä runsaasti suomuuraimen eli hillan lehtiä. Hän kertoi, kuinka keväällä suo oli lähes valkoisenaan kukkia, mutta kesällä hän ei kuitenkaan koskaan ollut löytänyt sieltä yhtään marjaa. Hän epäili ihmisten keräävän ne raakoina tai noituneen hänen suonsa.
Kävin suolla katsomassa ja totesin siinä saman ilmiön kuin ukkomansikankin kohdalla. Hilla on kaksikotinen eikä suolta löytynyt yhtään emikukkaa. Hedekukat kukkivat turhaan marjomisen kannalta, mutta olihan niistä hyötyä suon hyönteisille.
Täällä etelässä hyvät hillasuot ovat harvassa ja varsinkin pieniä suolampareita emikasvien puute vaivaa. Jonkun pitäisi siirtää sinne emikasveja, niin tämäkin asia tulisi korjattua. En ole ainakaan kuullut, että koskaan näin olisi toimittu. Kasvien siirtämisessä on omat niksinsä, eikä se aina onnistu – onko edes luvallistakaan.
Muutama päivä sitten tuli postia, jossa kysyjä ihmetteli, kun hänen istuttamansa pähkinäpensas ei tee pähkinöitä. Kysyjä epäili, ettei lähialueilla ole sitä toista osapuolta eli joko emi- tai hedekasvia. Tässä kohtaa epäily meni vikaan, sillä pähkinäpensas on yksikotinen eli heteet ja emit ovat samassa kasvissa.
Pähkinä on harvinainen kasvi täällä. Sen voi löytää vain parhaista harjulehdoista niin Pälkäneeltä kuin Kangasaltakin. Nykyään sitä pidetään myös koristekasvina, ja silloin se saattaa levitä pähkinöiden toimesta ympäristöön. Niinpä esimerkiksi Luopioisten alueelta ei luonnonvaraista kasvia ole löytynyt, mutta siementaimia kasvaa useallakin paikalla. Kysyjälle kerroinkin, että kannattaa nyt vähän odottaa, jospa se istutettu pensas alkaa tehdä hedelmää myöhemmin. Kaikki ottaa aikansa.
Nyt kun hyttyskausi alkaa olla lopuillaan, eikä hirvikärpäsiä vielä ole riesanamme, kannattaa käydä katsomassa metsän ja suon marjoja. Niistä saa hyvän lisän aamupuuron päälle, tai jopa säilöönkin talven varalle. Ei kuitenkaan kerätä hilloja raakoina, siitä tulee vain paha mieli.
