Soratie kaventuu ja kiemurtelee Laipanmaan erämaa-alueelle kulkevan metsän keskellä. Tie johtaa suurehkon, harmaasävyisen rakennuksen pihaan.
Rajalan kämppä on nähnyt paljon yli 70-vuotiaan historiansa aikana, ja talon elinkaari on kulkenut kukoistuksesta kuihtumiseen ja taas kunnostukseen.
20 vuoden kulta-aika
Rajalan kämppä rakennettiin vuonna 1946 Laipanmaan työmiehiä varten. Etenkin sotien jälkeen Laipanmaassa tehtiin laajoja metsähakkuita.
– Tänne tuli jätkiä, eli metsätyömiehiä lähiseuduilta ja muualta Suomesta. Työmiehet majoittuvat täällä. Vaikka tämä on ollut erämaa-aluetta, täällä on ollut paljon asutusta, Sahalahti-Seura ry:n puheenjohtaja Seppo Rinne kertoo.
Sodan jälkeen hakkuiden määrän lisääntyminen johti siihen, että työmiehet täyttivät kaikki vapaana olevat petipaikat taloissa ja torpissa, ja asuivat jopa saunoissa. Silloinen Yhtyneet paperitehtaat oy, nykyinen UPM-Kymmene oyj, rakennutti kämpän tukikohdaksi metsätyömiehille. Kämppä rakennettiin ympäristöstä kaadetuista järeistä tukeista.
Ajo- ja hakkuumiehiä saattoi olla Rajalan kämpässä parhaimmillaan 30–40. Talviaikaan metsätöitä tehdessä kämpän punkat olivat täynnä. Kämppä jakautui tuolloin kolmeen osaan: varsinaiseen kämppään, niin sanottuun terävään päähän, eli työnjohtajan huoneeseen, sekä keittiöön ja emännän tiloihin.
Kämpän emäntä huolehti työmiesten ruokahuollosta ja kämpän siivouksesta. Siinä riittikin töitä, sillä miehiä oli paljon ja kaikki tekivät raskasta työtä. Tämän vuoksi ruoan oli oltava tukevaa ja sitä piti olla riittävästi. Siivouksen ja ruoanlaiton lisäksi emännät pitivät kämpällä kanttiinia, josta miehet saattoivat tehdä pieniä ostoksia.
Kämpälle ei vienyt yhtäkään tietä sen kulta-aikoina, vaan sinne kuljettiin kesäisin kinttupolkuja ja talvella hevosteitä pitkin.
Kun kämppä hiljeni
Kämpän aktiivinen kausi ei ollut kovin pitkä. Aiemmin täynnä kuhinaa ollut kämppä hiljeni, kun tiet ja moottoriajoneuvot tulivat metsätyömiestenkin käyttöön.
Kämppään jäi kuitenkin asumaan yksi metsätyömiehistä, Nestori Hanhikoski.
– Tästä tuli hänen loppuelämän kotinsa. Häntä on kutsuttu joskus Laipan erakoksi, vaikka varsinainen erakko hän ei ollutkaan. Hän oli tekemisissä muiden ihmisten kanssa, ja vanhemmalla iällä hänellä oli tukihenkilöitä, Rinne kertoo.
Nestori Hanhikoski oli kotoisin Pohjanmaalta Evijärveltä. Hän oli lähtenyt kotiseudultaan työnhakuun etelän suuntaan. Pälkäneellä kerrottiin, että työpaikka löytyisi Laipanmaalta.
– Nestori asettui tekemään tänne töitä ja teki täällä hakkuumiehenä uransa. Eläkepäiviään hän vietti terävässä päässä saatuaan yhtiöltä luvan jäädä siihen, Rinne kertoo.
Hanhikoski asui kämpässä aina vuoteen 2001 asti, jolloin hän siirtyi Pentorinteen vanhainkotiin.
– Siellä hän ei ehtinytkään kovin kauaa olemaan, Rinne sanoo.
Rinteen mukaan Nestori Hanhikoskella oli oma osuutensa siinä, että kämppä on edelleen toimintakunnossa.
– Kun tutut miehet kävivät tervehtimässä häntä vanhainkodilla, hän esitti toiveen, että pitäkää kämpästä huolta, Rinne kertoo.
Kohti korjaustöitä ja uusia käyttötarkoituksia
Rajalan kämpän kunnostustyöt tehtiin vuosina 2004–2005. Kunnostukseen saatiin EU:n Leader-rahoitusta, jota ennen kämppää hallinnoiva Sahalahti-Seura kävi neuvotteluja kämpän omistavan UPM-Kymmenen kanssa. Seura sai vuokrasopimuksen 25 vuodeksi, joka tarkoittaa sitä, että seuralla on ylläpitovelvoite.
Rinteen mukaan ilman talkooporukkaa kunnostustöitä ei olisi saatu tehtyä.
– Kaikkiaan 150 ihmistä oli talkootöissä, ja monet tekivät täällä pitkää päivää. Täällä oli lattiat ja alimmat hirsikerrat lahonneet, sekä katto vuotanut. Kunnostustöitä riitti, Rinne kertaa.
– Talkoilla tehtiin hommat, ja Risto Keskinen toimi organisaattorina. Ilman hänen innostustaan, aktiivisuuttaan ja suhteitaan tästä ei olisi tullut mitään, Rinne toteaa.
Nykyisin kämppää voisi luonnehtia metsäperinteen pieneksi museoksi, jonne on haalittu muun muassa esineistöä. Kämppä ei ole kuitenkaan säännöllisesti auki, jonka vuoksi se on lähinnä tapahtumakäytössä.
– Olemme järjestäneet täällä konsertteja, teatteriesityksiä, jumalanpalveluksia ja erilaisia kulttuuritapahtumia, Rinne luettelee.
Lisäksi kämppää on vuokrattu muun muassa partiolaisille ja koululaisryhmille jopa yöpymiseen. Kämppää vuokrataan myös satunnaisesti yksityishenkilöille juhlatilaksi kesäaikana.
– Kun täytin 50, pidin juhlat täällä. Se vaatii kuitenkin tietynlaista asennetta, jos täällä haluaa juhlia, kun minkäänlaisia mukavuuksia ei ole, Rinne sanoo.
Koronan vuoksi kämpällä on ollut pari vuotta hiljaista, mutta tänä kesänä tapahtumarintamalla on vilkastunut, ja kämpällä on järjestetty jo yksi konsertti ja kämppäkirkko. Rinteen mukaan tavoitteena on järjestää ainakin muutama tapahtuma kesässä.
– Ihmiset olivat iloisia, että tänne pääsi kokoontumaan. Vaikka tämä on korvessa, niin tänne tulee yleensä hyvin porukkaa, Rinne sanoo ja kertoo, että tapahtumissa käy yleensä useita kymmeniä ihmisiä.
– Ennätys taisi olla vuonna 2004, kun täällä oli kansanmuusikko Hilja Grönforsin konsertti. Silloin täällä oli noin sata ihmistä, eivätkä kaikki mahtuneet edes sisälle. Silloin olimme kuin sillit suolassa.
