Tarinoita pelinumeroiden takaa – kuuden eri joukkueen pelaajat kertovat, miten oma pelipaidan numero valikoitui Pälkäneellä ja Kangasalla

11.11.2022 17:02

 

LP Kangasalan Tiiamari Sievänen pelaa Kangasalan paidassa aina numerolla viisi.

Viitonen se olla pitää

LP Kangasalan libero Tiiamari Sievänen on kangasalalaisseurassa pelatessaan kantanut aina numeroa viisi.

– Kaikkina yhdeksänä vuotena se on ollut se 5, ja niin olen halunnutkin. Kangasalla pelatessa en sitä enää myöskään vaihtaisi, hän sanoo.

Sieväsellä pelinumeron valintaan ei liity suuria kohtalonyhteyksiä, onnennumeroita tai taikauskoja.

– Se tulee junioriajoista, kun pelasin usein numerolla kaksi tai viisi, silloinhan numerot tulivat pelaajille ihan summamutikassa. Aikuisten sarjoihin siirtyessäni, kun minulta kysyttiin toivetta pelinumerosta, sanoin että vaikka se viitonen. Siitä se on jäänyt.

Sievänen pitää tärkeänä tietyn pelinumeron tuomaa tuttuuden tunnetta.

– Pelinumeron kautta sinut tiedetään ja tunnetaan, se on oleellinen osa, joka näkyy kaikille. Hassua kyllä, ei minulle maajoukkueessa tai muualla ole ollut mikään ongelma pelata jollain toisella numerolla.

Lentopallossa pelinumerot ovat usein pieniä, ja Sieväsen mukaan yli kahdenkymmenen meneviä numeroita näkeekin verrattain harvoin.

LP Kangasalan joukkueessa ensin tulleilla pelaajilla on oikeus valita numeronsa ensin.

– Välillä on käyty neuvotteluja, jos joku uusi pelaaja on halunnut jo käytössä olleen numeron toiselta pelaajalta. Ei niistä kyllä kovin pahoja vääntöjä ole tullut.

Valintojen ulkopuolelle jää nykyisin numero 9; lentopallolegenda Riikka Lehtosen pelinumero ”jäädytettiin”, kun hänen pelipaitansa nostettiin kattoon viime kaudella.

 

Pälkäneen Luja-Lukon koripallojoukkueen numero kolmonen Aleksi Juutinen edusti aikoinaan Tampereen Pyrintöä numerolla 32. Nykyisin numeroa kolme kantava Juutinen on kärsinyt viime aikoina nilkkavammasta, mutta hänet nähtäneen kuitenkin tutussa nutussa kentällä kotiottelussa 20. marraskuuta. Kuva: Antti Harju.

Shaquille O’Nealista jäi puolet

– Jokin numero muodostuu jollekin tärkeäksi sen pelaamisen kautta, ja toiselle se numero voi olla tärkeä alun perin jostakin muusta asiasta, miettii Aleksi Juutinen.

Pälkäneen Luja-Lukon miesten edustusjoukkueessa koripalloileva Juutinen arvelee, että juniorivuosina pelinumerolla on enemmän merkitystä kuin kypsemmällä iällä.

– Tietyllä pelinumerolla on vielä hienompaa heittää se peliasu päälle. Nykyisin riittää, että on joku pelipaita päällä, hän naurahtaa.

Juutinen on pistänyt merkille, että numeroita nollan ja 35:n väliltä tulee koripallokentillä vastaan paljon, mutta numeroiden 76 tai 85 kaltaisia suurlukuja harvemmin.

– Ulkomailla ykkönen on usein takamiehillä käytössä, mutta täällä Suomen puolella en ole ihan vastaavaa havainnut vaan numerot ja pelipaikat ovat yleensä aika sikinsokin.

Luja-Lukossa Juutinen kantaa numeroa kolme. Tämä on jäänne aiemmin selässä olleesta numerosta 32, jonka teki aikoinaan tutuksi Juutisen lempipelaaja Shaquille O’Neal. Pälkäneellä kyseinen numero oli Juutisen tullessa jo varattu, ja hän näki järkevimmäksi ratkaisuksi pitää O’Nealista puolet – eli vapaana olleen kolmosen.

– Mitä helpommalla valintatilanteessa on päässyt, sitä parempi… ja kyllähän sen itselle oikean numeron yleensä aika nopeasti siitä vapaiden numeroiden listasta erottaa.

 

Luja-Lukon lentopallojoukkueen numero 1 Jere Puolakka odottaa tiukkaa viikonloppua. Kahdesta pelistä on tilauksessa kuusi pistettä. Kotivoitto sunnuntaina Iskua vastaan maistuisi erityisen makoisalta. Kuva: Hannu Söderholm.

Ykkönen kuten Bruno – vihdoinkin

Jere Puolakan tie ykkösnumeron pukemiseen ei ole ollut luotisuora.

– Aikuisiällä olen pelannut numerolla 12, ja Pälkäneellä minulle lätkäistiin ensin viitonen. Toivoin sitten numero ykköstä, mutta pelasin sillä kaudella silti aluksi numerolla 22, Pälkäneen Luja-Lukon lentopallojoukkueen passari listaa.

Tarina kertoo, että numerolla 22 pelaaminen sai Puolakan näyttämään sen verran murheelliselta, että manageri Jari Perkiö heltyi tilaamaan pelaajalle ykkösnumerolla koristellun paidan. Näin jälkikäteen Puolakka vakuuttaa, että peliotteisiin numerolla ei kuitenkaan isommin ole vaikutusta. Ykkösen saaminen kuitenkin lämmitti mieltä.

– Idolini, brasilialainen Bruno on pelannut maajoukkueessa aina numerolla yksi, kai se siitä tulee. Vai ajattelinko sitten samalla, että olen niin hyvä pelaaja, Puolakka nauraa.

Mitään pelinumeroa hän ei itse suoranaisesti hyljeksi mutta kuvailee yli kolmenkymmenen nousevia numeroita lentopallossa ”epäeroottisiksi”.

Puolakka muistelee, että Savonlinnassa pelatessaan hän joutui käymään neuvotteluja numerosta 12 – ja oli kokeneempana pelurina neuvotteluissa niskan päällä.

– Se ratkesi ihan onnellisesti. Olemme edelleen kavereita, ja kyseinen pelaaja oli kesällä häissänikin.

Puolakka miettii, että pelinumeroihin voi liittyä hiven pelaajien taikauskoa: jos jollakin numerolla on joskus tullut huikeita onnistumisia, toivotaan sen poikivan onnistumisia jatkossakin.

 

Ykkösnumerolla pelaava Ville Nieminen on muun muassa KooVeen, Tapparan ja Ilveksen paitaa urallaan kantanut Kangasalan Kisa-Eaglesin edustusjoukkueen maalivahti jääkiekon kakkosdivisioonassa.

Maalivahdin ykkönen

Eagles-paidassa jääkiekon kakkosdivisioonassa pelaavan Ville Niemisen pelinumero on monelle maalivahdille tuttu valinta eli yksi, mutta hänen mukaansa valintaan ei liity mitään sen suurempaa mystiikkaa.

– Osalle siinä numeron valinnassa voi kyllä olla mukana vähän henkimaailman juttuja, hän sanoo.

Numerovalinnan tausta voi löytyä Niemisen mukaan usein jonkun nykyisen tai taannoisen lempipelaajan pelipaidan numerosta.

– Jollekin tärkeä syy saada tietty numero voi olla, että vaikkapa vanhemmista jompikumpi on pelannut sillä samalla numerolla. Kyseessä voi olla myös jonkinlainen koettu onnennumero – tai että sen numeron vain kokee näyttävän hyvältä.

Myös Eaglesissa vanhemmilla ja kokeneemmilla pelaajilla on numeroihin valintatilanteessa ”etuosto-oikeus”. Harva haluaa vaihtaa omaa numeroaan samassa joukkueessa pelatessaan, joten uusilla tulijoilla on yleensä valintatilanteessa varsin hyvin tiedossa, mitkä numerot eivät ainakaan ole saatavilla.

Eaglesilla ei ole tiettyjä pelinumeroita ”jäädytettynä” ja sitä kautta rajaamassa valintamahdollisuuksia. Tämä on luonnollisesti kasvavien todennäköisyyksien myötä hyvä asia niille kotkapaitoihin saapuville pelaajille, jotka suhtautuvat omaan pelinumeroonsa ja sen saamiseen jatkossakin selkäänsä kiihkeästi.

– Kyllä se tietty numero voi joillekin olla vähän pakkomielle, Nieminen tuumaa.

 

 

SB Lujan Miika Tuomiojan pelinumeroa ei nähty kentällä viime viikonloppuna, kun pälkäneläisjoukkue haki voiton Lempäälästä maalein 7–11. Kenties sitten 18.11., kun Kostia-areenalle saapuu Lätty..?

Takaisin kotiin ja kolmekolmoseen

SB Lujan Miika Tuomiojan pelinumeron taustalta ei pelaajan omien sanojen mukaan löydy syvällisempää merkitystä.

– Niillä, joilla on jonkinlainen tunneside numeroon, sen merkitys voi olla suurikin. Esimerkiksi veli, sisko, isä tai äiti ovat voineet käyttää samaa pelinumeroa – yleinen tapa on myös ottaa numero sellaiselta pelaajalta, jota on fanittanut nuoruudessaan.

Moni on myös ”kasvanut kiinni” pelinumeroon, jonka ovat nuorena – usein sattuman kauppana – saaneet.

– Pallopeleissä näkee suhteellisen samantyyppisiä numeroita: 1–99, joista numero yksi on yleensä maalivahdilla.

Katsojan näppituntuma saattaa olla, että vaikkapa jääkiekossa tai salibandyssa numerolla kaksi pelaa pikemminkin puolustaja kuin oikea laitahyökkääjä ja jalkapallossa numero 15:n moni sijoittaa ajatuksissaan lähtökohtaisesti keskikentälle tai hyökkääjäksi puolustajan paikan sijaan.

– Olen kuullut myös, että tietyn tyyppiset numerot ovat tarkoitettuja vain tietyille pelipaikoille. Tämä ehkä menee siihen kategoriaan, että ”joku sanoi, että näin pitää tehdä, niin näin me sitten tehdään”. Oma mielipiteeni on se, että kukin pelatkoon millä numerolla haluaa. Tärkeintä on kuitenkin se, että ihmiset liikkuvat.

Tuomioja pelaa SB Lujassa numerolla 33 – jonka voisi päätellä olevan salibandyssa suosittujen numeroiden joukossa.

– Se taisi olla ensimmäinen pelinumeroni, kun aloitin silloisessa Pälkäneen Lukossa salibandyn. Tämän jälkeen muissa seuroissa minulla oli eri numeroita, koska 33 oli aina varattu.

 

 

Henri Haapasaari, KU-68:n salibandyjoukkueen numero 20.

Mieluummin Nummelin kuin Gretzky

Oma syntymäpäivä tai -vuosi? Oma yhden kauden piste-ennätys? Henri Haapasaaren tapauksessa ei mikään edellä mainituista.

– En muista tarkalleen mistä oma pelinumero 20 on tullut valittua. Sama numero oli salibandyn lisäksi käytössä ainakin juniorina jalkapallon puolella ja sillä on yhtäjaksoisesti menty pitkään joitain poikkeuksia lukuun ottamatta, miettii KU-68:n salibandyn edustusjoukkueen kapteeni Haapasaari.

Hän muistaa pelanneensa nuorempana kuitenkin esimerkiksi jääkiekkoa pitkään numerolla kolme, koska piti tuolloin Petteri Nummelinia eräänlaisena esikuvana.

Haapasaari uskoo, että vaikka taikauskoa vielä pelaajien joukossa löytyykin, kukaan tuskin nostaa suurta mekkalaa, jos selässä ei komeile se juuri oikea numero.

– Aikoinaan A-junioreissa minua vanhempi, liigastatuksen omaava joukkuekaveri halusi myös pelata numerolla 20. Joukkueenjohtaja tuli sitten treeneissä kysymään, kävisikö minulle jokin muu pelinumero ja se kausi mentiin sitten numerolla 40. Kirjoittamaton sääntö taitaa kaikissa jengeissä olla se, että kokeneempi pelimies ottaa ensin haluamansa pelinumeron.

Haapasaaren mukaan KU:ssa ei ole jäädytettyjä tai kiellettyjä pelinumeroita.

– ”Gretzkyllä” (99) ei varmaan kenenkään annettaisi pelata, jos sitä pyytäisi… Jos joku tietty ”kova numero” pitäisi sanoa, niin itse melkein nostaisin värikkään persoonan, seuran entisen kulttipelaajan Keijo Ilomäen #50:n esille. Ties vaikka jonain päivänä se jäädytettäisiin pois käytöstä.