Otsikko otettu Iltasanomista ja kirjoitus on osoitettu koululaisten vanhemmille. Kerrassaan hyvä kirjoitus, jonka voin allekirjoittaa eläkkeellä olevana lehtorina. Toki itse koin nuo harmit toisen asteen koulutuksessa, mutta ne ongelmat alkavat jo peruskoulussa ja usein myös tietämäni mukaan jo päiväkodissa. Silloin jo esiintyy painostusta, kenen kanssa saat olla kaveri, kiusataan, jos kaveruus ei onnistukaan. Mutta, jos se silloin onnistuu, on painostettu lapsi heikossa asemassa varsinkin, jos yhteinen matka jatkuu ala-asteelle, yläasteelle ja mahdollisesti myös samaan toisen asteen oppilaitokseen.
Painostettu lapsi kärsii, eikä uskalla kertoa siitä vanhemmilleen tuntien heikkoutta / häpeää. Kiusaaja osaa olla ovela painostustensa kanssa, vaaditaan rahaa, yhteisiä ostoksia ja vain painostetun rahoilla, heitellään tavaroita ja rikotaan toisen omaisuutta niin, ettei todisteita löydy.
Kiusaaja saattaa myös mollata kiusattua tovereilleen, jolloin kiusatulla ei ole muita kavereita kuin ”kiusaaja” itse. Tällöin kiusattu ahdistuu, menettää kenties rahansa ja mahdolliset muut ystävänsä. Hän on siis yksin ahdistuneena. Kiusaaminen on myös usein vaivihkaista manipulointia, jolloin sitä on vaikea havaita.
Hyvin yleistä on, että vanhemmat eivät näe lapsessaan mitään vikaa, vaikka kiusatun vanhemmat olisivatkin olleet yhteydessä kiusaajan vanhempiin. He eivät yksinkertaisesti usko, että oma lapsi voisi olla kiusaaja. Onko silloin kysymys siitä, että pidetään omaa lasta muita parempana, jolloin lapsi omaksuu vääränlaisen käytöksen toisia kohtaan? Tämä johtaa usein siihen, että omasta lapsesta (ehkä ainoasta) on tullut kiusaaja. Kotikasvatuksessa tulisi lapsesta lähtien varmistaa, että ”heikoimpia ja kiusattuja” tulisi puolustaa, eikä mennä mukaan kiusaamaan.
Kerron esimerkin omasta ainoasta tyttärestäni. Hän kävi ala-astetta Tampereella ja hänen luokallaan oli kuulovammainen tyttö, jolla oli kuulolaitteet. Tyttäreni kertoi, että tyttöä kiusattiin kuulokojeen vuoksi. Kirjoitin reppuvihkoon opettajalle viestin tästä. Opettaja reagoi heti ja järjesti niin, että muut luokkalaiset saivat kuulolaitteilla kuunnella, miltä ääni kuulostaa niistä. Kiusaus loppui siihen.
Olen todella huolissani nykynuorten tekemistä rikoksista, tapoista, kiusaamisesta ja yleensäkin väkivallasta heidän keskuudessaan. Voin vakuuttaa, että näistä vanhempien ihme mussukoista, joissa ei koskaan voi olla vikaa, tulee helpommin juuri näitä edellä mainittuja kiusaajia.
Olen Aitoossa asuessani tutustunut moniin koululaisiin, vanhempiin, naapureihin ja saanut usealta taholta myös kuulla, että täälläkin kiusaamista on aikas paljon. Tiedän monia tapauksia ja myös sen, että puolustajiakin kiusatuille on, mutta he eivät aina satu olemaan paikalla, kun heitä tarvittaisiin.
Koulun pitäisi olla kaikille turvallinen ja antaa kaikille samat mahdollisuudet edetä opinnoissaan myös valinnaisissa, ettei valintaan vaikuta se, mitä kiusaaja valitsee. Kokemukseni mukaan kaikissa kouluissa, koosta riippumatta, esiintyy kiusaamista tavalla tai toisella.
En syyllistä kirjoituksellani opettajia, sillä tiedän, että he eivät kykene kaikkea näkemään varsinkaan kotimatkoilla. Opettajana tein alusta lähtien selväksi, että kiusaamista en hyväksy ja toivoin, että minulle kerrotaan, jos sitä esiintyy. Kertojia en koskaan paljastanut, mutta tiedon saatuani pystyin itse tarkkailemaan tilanteita paremmin ja puuttumaan niihin.
Toivon, että vanhemmat lukevat tämän myös lastensa kanssa ja keskustelevat asiasta vakavasti.
Riitta Parviainen
Lehtori AMK, eläkkeellä, toiminut myös oppilaanohjaajana useita vuosia.
