Nuori koripalloilijalupaus ylpeä Luja-Lukon menestyksestä – ammattilaisuus siintää haaveissa

Keskiviikkona U-14-tytöt kohtaavat Kostia-areenalla BC Nokian. Sonja Tuholan mielestä treenejä ja pelejä on sopivasti, vaikka aikaa ei koulun lisäksi juuri muuhun jää. Kaverit ovat kuitenkin pitkälti koriksen parista.

U-14-koripallotyttöjen Sonja Tuhola on ylpeä siitä, että tytöt saavuttivat syksyn SM-karsintasarjassa paikan kevään SM-sarjaan.

– On hienoa, että näin pienestä kunnasta päästään isojen mukaan ja pärjätään, sanoo Tuhola, joka juuri haastatteluhetkellä maanantaina vietti synttäreitään.

Kesästä asti onkin treenattu kunnianhimoisesti ja tavoitteellisesti. Omalla fysiikkavalmentajalla on iso rooli.

– Itse suhteellisen pitkänä ja isokokoisena urheilijana koen kehittäneeni erityisesti nopeutta ja kestävyyttä.

Tuholalla on jo kahdeksas kausi menossa, ja hän on pelannut koripalloa noin 5-vuotiaasta saakka. Koripallotaustaisesta perheestä oli luontevaa ponnistaa lajin pariin. Isä Vesa Tuhola toimii PäLu:n koripallojaoston puheenjohtajana, äiti Kirsi Tuhola valmentaa tyttären joukkuetta. Isosiskokin pelasi aiemmin korista.

Yhteishenki hieno

– En edes osaisi ajatella elämää ilman koripalloa, tähän on jotenkin niin kasvanut. Jos en liikkuisi, minulla olisi varmasti liikaa vapaa-aikaa. Lajin parista olen saanut ystäviä.

Sonja Tuhola kuvaakin joukkueen yhteishenkeä mahtavaksi. Toista kannustetaan aina eikä ketään jätetä ulkopuolelle. Pälkäneläisporukkaan on tullut pari tyttöä Valkeakoskelta ja Kangasaltakin on yksi tyttö.

– Tärkeää on myös se, että jokaisella on voimakas tahto menestyä ja kehittyä yksilönä.

Joukkueen tuki oli tärkeä viime syksynä, kun Sonjalla taittui pelissä nilkka. Nivelsiteet venähtivät, ja hän joutui olemaan tovin peleistä sivussa. Tämä koetteli henkisesti, mutta pelikaverit osoittivat empatiaa.

– Kaikki ymmärsivät tilanteeni, kun ensimmäistä kertaa menin taas pelaamaan. Vaikka peliin on jäänyt tietty arkuus tuon loukkaantumisen jälkeen, olen saanut pelirohkeuttani takaisin.

Pelejä tasaisesti

Luppoaikaa ei kovin paljon jää. Pelejä on lähes joka viikonloppu, ja treenejä useasti viikossa. Fysiikkaharjoitusta on pari kertaa, lajiharkkoja noin neljästi viikossa. Keskiviikko on lepopäivä.

Paitsi nyt keskiviikkona 18. päivä on kotipeli BC Nokiaa vastaan Kostia-areenalla. Viikonloppuna on turnaus Vantaalla, ja siellä pelataan useita pelejä. Semifinaalit ja finaalit pidetään sunnuntaina.

Valmennuksessa työnjako menee niin, että Tomi Ingman valmentaa SM-sarjaa, Kirsi Tuhola alueellista ykkösdivaria. Kirsi-äiti on kakkosvalmentajana SM-sarjassa.

Oma äiti valmentajana sopii Sonja Tuholalle hyvin. Valmennussuhde on kestänyt jo pitkään.

– Kotona olemme äiti ja tytär, kentällä valmentaja ja pelaaja. Toki joskus huomaa, että kentälläkin tulee jotakin pientä sanomista jostain.

Kahdeksasluokkalainen Sonja Tuhola on debytoinut myös 16-vuotiaiden RaLun yhteisjoukkueessa hyvin tuloksin. Muita kevään aikana kokoonpanossa pelaavia ovat Martta Mattila ja Jenna Minkkinen.

Hänestä on kivaa päästä pelaamaan kovia pelejä. Yläasteen jälkeen tähtäin on urheilulukiossa. Pälkäne on mukana näissä suunnitelmissa – onhan kunnan lukiossa koripallolinja. Ammattilaisuuskin on käynyt mielessä.

– Pälkänettä haluan korostaa. Tämä on pieni kunta, mutta menestystä on tullut koripallossa, lentopallossa ja salibandyssa. Onhan se aika hienoa pelata pälkäneläisenä hesalaisia vastaan, Sonja Tuhola miettii.

Sonja Tuhola on ylpeä siitä, että U-14-koristytöt ylsivät SM-sarjaan. Harjoittelu on viime kesästä asti ollut hyvin tavoitteellista fysiikkavalmentajineen.