Äkkiseltään ajatus siitä, että 2020-luvun suomalaisessa metsässä toimii metsänvartija, saattaa kuulostaa epätavalliselta. Mutta niin vain metsänvartijoita on Suomessa ja Sydän-Hämeenkin alueella. Yksi heistä on Luopioisista kotoisin oleva Taina Ilonen.
– Hain metsänvartijaksi Luopioisissa sijaitsevaan Kukkialehtoon vuonna 2020, kun Luonnonperintösäätiö haki näihin tehtäviin vapaaehtoisia toimijoita. Vapaaehtoistyö osoittautui valtavan suosituksi ja hakemuksia eri alueilla sijaitseviin metsänvartijan pesteihin oli tullut paljon, nykyään Ylöjärvellä asuva Ilonen kertoo.
Luonnonperintösäätiössä metsänvartijana toimiminen pohjautuu täysin vapaaehtoisuuteen. Tehtävää voi toteuttaa omien aikataulujen sekä kiinnostusten mukaisesti. Metsänvartija käy omalla alueellaan tai alueillaan kerran–pari vuodessa tarkistamassa, onko alueella kaikki hyvin, ja raportoi käynneistään sitten säätiölle.
Kukkialehto on 22 hehtaarin suuruinen metsäalue, jota Luonnonperintösäätiö alkoi suojella vuonna 2018. Kukkiajärven itärannalla Kouvalan kylässä sijaitseva lehtomainen metsäalue rajoittuu kahdelta puolelta jo aiemmin perustettuihin luonnonsuojelualueisiin. Suojelualueen maapohja on rehevää ja lähteistä, ja siellä esiintyy lehtomaisuudesta kertovia kasveja kuten näsiää, taikinamarjaa ja kämmekkäkasveja.
– Itse käyn paikan päällä kerran vuodessa, yleensä keväällä huhti-toukokuussa. Minulla on edelleen paljon ystäviä ja tuttavia Luopioisissa, ja kuulen kyllä nopeasti myös heidän kauttaan, jos omalta alueeltani kuuluu jotain merkillepantavaa.
Kukkialehdossa kasvaa runsaasti kuusia, mutta myös mäntyjä ja lehtipuita. Sieltä löytyy myös kalliomuodostelmia. Aluekäynnillään Ilonen kiinnittää huomiota esimerkiksi siihen, onko metsässä merkkejä ilkivallasta, esimerkiksi roskaamisesta tai moottoriajoneuvoilla liikkumisesta, ja onko alueen läheisyydessä tehty avohakkuita tai ojituksia, jotka saattavat vaikuttaa suojelualueen luontoarvoihin.
– Tarkistan aina myös, että rajamerkinnät ovat paikallaan ja tarkkailen muutenkin alueen luonnontilaa. Näkyykö siellä esimerkiksi uusia lajeja? Tähänastisilla käynneilläni en ole löytänyt mitään huomautettavaa, vaan kaikki on ollut aina kunnossa.
Aktiivinen luonnossa liikkuja
Asiantuntijana pankissa työskentelevä Ilonen intoutui metsänvartijaksi ennen kaikkea rakkaudesta luontoon ja kotiseutuun. Hän harrastaa aktiivisesti muutoinkin luonnossa kulkemista ja käy vaeltamassa lyhyempiä ja pidempiä reissuja ympäri vuoden.
– Oman vaellus- ja luontoharrastukseni kautta olen oppinut, että ei voi liikaa korostaa Luonnonperintösäätiön työn tärkeyttä. Suojelualueita on edelleen valitettavan vähän maassamme. Vapaaehtoisena metsänvartijana toimiminen on tapa auttaa, josta saa myös itse iloa. Mikä onkaan mukavampaa, kuin painella aitoon metsään kotiseudulle, fiilistellä hiljaisuutta ja rauhoittua arjen hektisyydestä.
Luonnonperintösäätiö:
- Tehnyt Suomessa 27 vuotta suojelutyötä.
- Toiminta-ajatuksena Suomen luonnonsuojelun edistäminen ja luonnonalueiden säilyttäminen. Säätiö hankkii – ostamalla tai lahjoitusten kautta – sopivia alueita, ensisijaisesti metsiä, ja hakee niille pysyvän, lakisääteisen rauhoituksen.
- Suojelualueita 171. Suojeltuja luonnonalueita 4357 hehtaarin alalta.
- Pälkäneellä suojelualueita Suden metsä, Mustikkamäki ja Kukkialehto; Kangasalla Korpivainio, Kurikanlehto ja Laipansalo.
- Vapaaehtoisia metsänvartijoita säätiön suojelualueilla on yhteensä noin 90. Pälkäneen ja Kangasalan alueella on useampia vartijoita.
