Kulunut talvikausi on koetellut pöllöjen selviytymistä. Lumiolot ovat olleet haasteelliset pöllöjen kannalta. Vaikka lumikerros ei ole ollut ennätyksellinen, lumeen on muodostunut kova kerros, jonka läpi ei helpolla pääse. Myyrät ovat olleet turvassa kovan hangen alla. Lisäksi myyräkannat ovat olleet laskusuunnassa. Ruuasta on ollut niukkuutta.
Lehtopöllön keväinen huhuilu on tutuimpia pöllön ääniä. Ja onneksi lajin tuttua huhuilua on kuulunut ilahduttavasti yön tunteina.
Lehtopöllön huhuilu on komeasti kaikuva ”huuu hu- hu-u-u”, usein loppua kohden ääni väräjää. Välillä kuulee myös terävämpää ”ki-vit, ki-vit” huutelua. Hyvällä ilmalla huhuilu voi kuulua parin kilometrin päähän. Hyvällä tuurilla ja jos pöllöt ovat kiihkoissaan, voi yhtaikaa kuulla useamman yksilön, kun linnut vastailevat toisilleen.
Lehtopöllön huutelun seuraaminen on oikeasti hauskaa. Joskus läheltä kuulee erilaisia kurlutuksia, ähellyksiä ja muuta ihmeellistä.
Myyrien määrä vaikuttaa oleellisesti pöllöjen esiintymiseen ja pesintään. Huonoina myyräaikoina poikueet jäävät pieniksi, poikaset kituvat ja ehkä menehtyvät ruuan puutteessa. Kun on oikein huono ravintotilanne, pöllöparit jättävät pesinnän kokonaan väliin. Se on sitä perhesuunnittelua. Heikkoina vuosina pöllöt eivät siis pysty kasvattamaan poikasia lentokykyisiksi.
Lehtopöllön pääravintona ovat myyrät. Kun myyriä ei ole, ei myöskään löydy korvaavaa ravintoa. Vähäisessä määrin lehtopöllöt pyytävät myös lintuja, poikasaikaan etenkin rastaiden poikasia. Asutuskeskusten lähellä jotkut yksilöt erikoistuvat myös kesykyyhkyjen pyyntiin. Pikkulintujen pyynti on aina vähäistä. Ravinnosta 80–90 prosenttia on pikkujyrsijöitä, myyriä, hiiriä ja päästäisiä.
Pöllöjen saalistus tapahtuu useimmiten kyttäysperiaatteella. Pöllö istuu sitkeästi paikallaan, odottaa ja odottaa, tarkkailee jokaista liikettä. Kun sitten joku myyrä uskaltautuu näkyville pöllö hyökkää ja ehkä onnistuu.
Myyrätilanne oli viime syksynä Pirkanmaalla vielä kohtalainen. Siitä sen ennustettiin taantuvan ja tällä hetkellä myyriä on paikoin, muttei mitenkään runsaasti. Odotettavissa on kaiketi heikohko pesintävuosi pöllöjen kannalta. Lehtopöllöjä on kuitenkin ollut äänessä muun muassa Kangasalla Vehoniemi-Tiihala-Saarikylien alueella ja Pälkäneellä Äimälässä ja Aitoossa lehtopöllöt pitävät soidintaan. Kuhmalahdella lehtopöllön voi hyvällä onnella kuulla Iso-Pennossa ja Vehkajärvellä. Lehtopöllö on tavallisin asutuskeskusten lähellä viihtyvä pöllö.
Lehtopöllöistä pääosa asustaa nykyisin ihmisten niille rakentamissa pöntöissä, nykymetsät eivät tarjoa isoja koloasumuksia. Vehkajärvellä lehtopöllö on pesinyt muutamana vuotena keskellä kylää Toivosen Eeron ja Raijan pihapiirissä, ihan talon nurkalla. Jotkut emot saattavat olla ärhäköitä poikasaikaan, joten isot pöntöt on parempi ripustaa vähän sivummalle pihapiiristä.
Lehtopöllön asuinpaikkana ovat lähes aina asutuksen liepeillä olevat metsiköt ja peltojen laitamat. Päivisin se helposti hakeutuu latoihin tai muiden rakennusten suojiin. Joskus se voi myös pesiä rakennuksessa. Kerran löysin sen pesäpohjan ladosta heinäkasan päältä ja sekin poikue selvisi maailmalle.
Lehtopöllön munintakausi voi hyvinä myyrävuosina alkaa jo tammi-helmikuulla, mutta tavallisesti maalis-huhtikuun vaihteen tienoilla, myöhäisimmät vasta toukokuulla. Lehtopöllö on hyvin uskollinen kerran valitsemalleen pesäpaikalle ja on muutoinkin hyvin paikkauskollinen. Siirtymät ovat yleensä hyvin lyhyitä. Lajin ikäennätys on 22,5 vuotta.
