Kolumni: Maaseudun ”tositelevisiossa” näkee luontoa mutta ei poliisia

Kirjoittaja on pälkäneläistynyt evp rikoskomisario, nykyisin kantofilosofi.

Kevätaamuisin katselen aina tositelevisiota puuroa lusikoidessa ja aamukahvia hörppiessä. Ohjelmaa tulee joka aamu. Eikä tarvitse kuin avata ikkunan kaihtimet. Ohjelmat on huippuunsa esitettyjä ilman teennäisiä maneereja ja käsikirjoitusta. Tuotantokaudet tulevat joka vuosi ja ohjelmien sisältö vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Erityisen huippua näissä on, ettei niitä pätkitä kaupallisilla tiedotteilla. Oikea televisio saa nurkassa pölyttyä ihan rauhassa, sillä sitä en koskaan avaa, jos sieltä tulee niin sanottu tositelevisio-ohjelma tai joku sarja. Ei jaksa, eikä kestä sitä hömppää.

Tänä aamuna ohjelmassa oli raakaruuan hankinta kuuraisesta maasta, kun pieni yöpakkanen oli kuorruttanut kuuralla auringon paljastaman kulottuneen ruohikon. Räkättirastaat yrittivät etsiä evästä. Saattoivat löytää sen varhaisen madon. Melkoisia mastercheffejä nämä, kun löytävät valmiit eväät ilman kiireellistä kokkailukisaa. Räkätit eivät kuljetuta ruokaansa kaukomailta, vaan tyytyvät meidän kotimaisiin puhtaisiin luonnontuotteisiimme. Heiltä voisimme ottaa oppia.

Autokatoksen aukolta huomasin, että siellä oli meneillään turvallisen kodin rakentaminen. Kyyhkyspariskunta haluaisi rakentaa kotipesänsä autokatoksessa katonrajassa olevan suksiboksin päälle. Ne ovat kuitenkin unohtaneet yhden oleellisen seikan, heillä ei ole rakennuslupaa. Taidan olla se byrokraatti, joka estää luvattoman rakentamisen, vaikka se tulisi tosi tarpeeseen. Mukava näitä ahkeria ja tekeviä rakennustyöläisiä on katsella. Aikanaan huomasin, että kyyhkyset osaavat myös käyttää nykyajajan rakennusmateriaaleja. Rakensivat Hämeenlinnan uuden poliisitalon pyörävarastoon pesän oikeilta rakennusmiehiltä jääneistä nippusiteen pätkistä.

Puusavotalla huomasin, että remonttiohjelmaakin on tarjolla. Harakka korjaili vanhaa pesäänsä, joka talven tuiskuissa ja tuulissa oli hiukan rapistunut. Uutta puutavaraa siis oksia kantelivat pesään. Mukava oli seurata oksien asettelua. Parasta rakentamisohjelmaa, kun taidokkaasti asettelivat risut pesän muotoon. Sisustusohjelma oli myös käynnissä, vaikka lopputulosta ja remonttikohdetta ei nähnyt sisältä, kun oli yksityisaluetta. Tintit siinä kantelivat uutta petiä linnunpönttöön. Tekivät turvallista pesää tuleville jälkeläisilleen.

Juuri nyt on suora lähetys pellolla, kun joutsenpariskunta levitti laskutelineensä ja laskeutui pellolle. Siinä on todella kaunis toisilleen uskollinen pariskunta. Tuskin olivat aloittaneet yhteiseloa tutustumatta ensin toisiinsa, kuin jossain ensitreffit alttarilla ohjelmassa tekevät. Opittavaa olisi joutsenista. En tiedä, millaiset ovat joutsenten unelmahäät, kun en sitä ole päässyt näkemään. Tuskin kuitenkaan ovat ensin hakanneet toisiaan tai lähes tappaneet kuten ihmisohjelman pariskunta.

Musiikkiohjelmaa on tarjolla ja todellisia huippuesiintyjiä. Mustarastaiden laulu pysäyttää aina kuuntelemaan ja hiljentymään taide-esitykseen. Tinttien titityytä myös jaksaa kuunnella. Musiikkimakuuni ei kuitenkaan osu kaikki. Variksien rääkyminen ei hivele minun nuottikorvaani, vaikka se on jäätynyt jo aikanaan Lapin pakkasissa. Monenlaista muutakin kaunista sirkuttelijaa voi kuunnella ihan rauhoittuneena nautiskellen.

Oikeasta televisiosta tulee ohjelmatietojen mukaan kymmeniä poliisisarjoja. Jostain kumman syystä ne eivät ole koskaan kiinnostaneet. Todellista poliisiohjelmaa ei enää pääse täällä maalla katselemaan. Ovat hävittäneet tekijät maaseudulta. Kaupungeissa voi ilmeisesti nähdä, kun poliisioperaatioista kerrotaan uutisissa usein. Onneksi voi katsella parasta suoraa lähetystä suoraan luonnosta. Silti toivon, että maaseudullakin näkisi poliisin myös muualla kuin lehtien arkistokuvissa.