Mitä tuo mieleen nimi Toivo Salonen? Se tuo olympiamitalistin ja 1950-luvun huippupikaluistelijan, jonka seuraaminen oli silloin tärkeää innokkaille penkkiurheilijoille. Se tuo mieleen myös monia oman lapsuusajan urheilusankareita, joihin iloinen ja punaposkinen Toivo Salonen kuului.
Toivo Kostia Salonen syntyi 21.5.1933 Pälkäneellä Kostianvirran rannalla, ja virta on myös antanut Toivolle toisen nimen. Asuntona oli pieni keittiön ja yhden kamarin mökki. Urheilutaipumukset Topi oli varmaan perinyt isältään, joka oli kertonut armeija-aikanaan juosseensa 100 metriä aikaan 11,0. Urheiluinnostus oli Topilla kova, varsinkin luistelemaan veti mieli, vaikka opettaja odotti hänestä telinevoimistelijaa. Ensimmäiset luistimet olivat sen ajanmukaisesti sahanteräluistimet. Niillä Topi aloitti uransa ja aluksi tuli tappioita, mutta pitäjänmestaruus tuli jo 1946, kilvassa oli mukana 22 nuorukaista.
Ensimmäinen piirinmestaruus tuli maastojuoksussa, kun Topi 15-vuotiaana voitti alle 18-vuotiaiden sarjan. Luistelun piirinmestaruuskisoissa aluksi oli asuna sarkavaatetus ja karvalakki, joka yleisön joukossa aiheutti naureskelua. Tuleva olympiamitalivoimistelija Kalevi Suoniemi lainasi Topille luistelutrikoot ja niin päästiin luistelu-uran alkuun. Reino Evävaara poimi Toivo Salosen nuorten lupausten TUL:n leiriryhmäänsä nähtyään tämän Tampereen kilpailuissa. Tähän valmennusryhmään liittyi myös Juhani Järvinen 1949.
Kohti olympiaedustuksia Pälkäneeltä
Vuonna 1951 Topi pääsi TUL:n olympiavalmennettaviin parannettuaan 500 metrin aikaansa neljä sekuntia vuoden aikana. Oslon seuraavan talven olympialaiset kangastelivat jo mielessä. Ensimmäiset olympiakatsastukset käytiin Oulussa tammikuun puolivälissä ja niissä Topi näytti kuntonsa kehittyneen edelleen, samoin kuin muissa myöhemmissä olympiakatsastuksissa.
Toivo Salonen valittiin Oslon 1952 olympiakisajoukkueeseen, pikaluisteluun. Pikamatka 500 metriä luisteltiin 16 helmikuuta, Salonen luisteli kuudennessa parissa yhdessä Kanadan 46-vuotiaan Frank Stackin kanssa. Topi onnistui olympia-avauksessaan hyvin, tulos 44,2 ja kahdeksas sija, vain kaksi kymmenystä pronssimitalista ja kolme kymmenystä hopeasta. Loistava suoritus vain 18-vuotiaalta ensikertalaiselta. Voittaja oli USA:n Kenneth Henry 43,2.
Seuraavana vuonna 1953 järjestettiin pikaluistelun MM-kisat Helsingissä. Näissä kisoissa Toivo Salonen näytti sprintterikykynsä ja vei 500 metrin voiton ajalla 43,1, eroa kakkoseen Boris Shilkoviin tuli neljä kymmenystä. Topin paraatimatka näissä MM- ja EM-tason kilpailuissa oli yleensä 500 ja joskus myös 1500 metriä. Saman vuoden EM-kisoissa Hamarissa tuli myös 500 metrin voitto ajalla 44,4. Topi pääsi mukaan seuraavan vuoden MM-kisoihin Sapporoon. Siellä tuli sen verran menestystä, että Topi pääsi ensi kerran luistelemaan 10000 metriä ja oli loppupisteissä 11.
Vuoden 1955 MM-Kilpailut järjestettiin Moskovassa. Naapurimaassa tuli myös pikamatkan voitto ajalla 42,6. Voitto oli hyvin arvostettu, koska useasti 500 metriä arvokisoissa voittanut Neuvostoliiton pikamatkan spesialisti Evgeni Grishinkin taipui seitsemän kymmenystä.
Mitali Pälkäneelle 1500 metriltä
Olympiavuosi oli jälleen vuorossa seuraavana talvena ja siihen valmistautuminen alkoi pyörälenkeillä, painonnostolla ja uinnilla. Salosen monipuolisuudesta kertoo myös kesällä voitettu Hämeen piirin TUL:n mestaruus 100 m:n rintauinnissa, Pälkäneen kunnan mestaruus pituushypyssä tuloksella 641 ja 100 metrin pronssitila ajalla 11,5. Reino Evävaara toi jo silloin rullaluistimet kesäharjoitteluun, tosin ne vaativat puulattian, joka löytyi Otaniemen urheiluhallista. Salonen harjoitteli rullilla myös Pälkäneen VPK:n tanssilavan lattialla.
Oli hyvin edistyksellistä käyttää rullia siihen aikaan kesäharjoittelussa. Kesti lähes 40 vuotta ennen kuin ne tulivat uudelleen harjoitteluun mukaan Suomessa.
Kun olympiatalvi alkoi, oli 1500 metrin ME-tulos Evgeni Grishinin nimissä 2.09,8. Olympiakatsastukset menivät Topilta hyvin ja valinta kisakoneeseen tuli helposti, myös Juhani Järvinen valittiin kisoihin. Ennen olympialaisia suomalaiset kilpailivat yhdessä neuvostoliittolaisten kanssa Davosissa. Siellä Juri Mihailov alitti ME-tuloksen ajalla 2.09,1, mutta myös Salonen osoitti kunnon olevan kohdallaan, aika 2.10,5.
Clas Thunberg oli suomalaisten mukana olympiamatkalla. Hänen vuosia sitten vanhentunut passinsa huomattiin vasta Saksan ja Itävallan rajalla. Tullivirkailija ilmoitti, että matka loppuu siihen. Thunberg kirjoitti lippuun nimensä ja kun ryhmä aikoi pitää ukosta huolta, virkailijat heltyivät ja vanha olympiavoittaja sai jatkaa matkaansa.
Luistelukilpailujen pitopaikka Cortinassa oli Misurinajärvi. Viimeisen kerran kilpailtiin luonnonjäällä olympialaissa. Rata oli kelluva jäälautta, jonka ympärille sotilaat olivat sahanneet railon pitääkseen kentän säröttömänä. Viidellä sadalla metrillä Salonen horjahti ensimmäisessä kaarteessa ja menetti hetkeksi rytmiään, mutta korjasi tilanteen, aika 41,7 ja viides, voittaja Grishin 40,2. Sitten oli vuorossa 1500 metriä. Salonen oli arvonnassa joutunut ensimmäiseen pariin Japanin Asasakan kanssa.
1500 metrin kilpailun vauhdinjaosta voi todeta, että Salonen aloitti hyvin, mutta varsinkin kolmas kierros oli hidas, mutta loppu kaikista kovin. Mihailov ja Järvinen kangistuivat eniten viimeisellä kierroksella. Grishin veti tasaisen kovaa koko matkan. Toivo Salonen saavutti olympiamitalin, pronssisen, joka on edelleen viimeisin suomalaisen miespikaluistelijan saavuttama olympiamitali, 67 vuotta sitten. Löytyy eteläiseltäkin pallonpuoliskoltakin hyviä pikakiitureita, sillä Australian Colin Hickey oli seitsemäs 2.11,8.
Viimeinen huippuvuosi 1959
Vuodet 1957 ja 1958 sujuivat aikaisempien vuosien tahtiin, kotimaassa tuli matkavoittoja lähes kaikilla matkoilla ja MM- ja EM-kisoissa pikamatkat kulkivat parhaiten. Myös pitkät matkat 5000 ja 10000 metriä alkoivat kulkea Salosella paremmin kuin ennen. Topi itse totesi koventuneen harjoittelun parantaneen kestävyyttä, mutta pikamatkojen herkkyys on hieman kärsinyt siitä.
Vuosi 1958 osoitti, että yleisluistelun palkintosijat olisivat mahdollisia sekä Saloselle että Järviselle. Syksyllä 1958 käytiin jo verikokeissakin, joten harjoitteluun tuli tieteellisyyttäkin mukaan ja Salonen aloitti myös harjoittelupäiväkirjan pidon ensi kertaa. Alkutalven ensimmäinen suurempi koitos oli Norja–Suomi -maaottelu. Norja oli hieman aliarvioinut Suomea ja tuli A-B joukkueella ja hävisi reilusti pistein 88–56.
EM-näyttämönä oli uusittu Nya Ullevin stadion, jossa kisoja seurasi 33 000 katsojaa. Arvokisat käytiin nyt ensimmäisen kerran tekojäällä. Salonen ja Järvinen ottivat kaksoisvoiton 500 metrillä. Knut Johannesen voitti tietysti 5000 metriä, mutta suomalaiset jäivät vain hieman yli 10 sekuntia ja johtivat ensimmäisen päivän jälkeen. Järvinen voitti 1500 metriä seuraavana päivänä ja Salonen oli neljäs, mutta Johannesenin venyminen Salosen kanssa samaan aikaan toi uhkaa kokonaisvoiton osalta suomalaisille.
Norjalainen voittikin totuttuun tyyliin 10 000 metriä ja vei kokonaiskilpailun voiton, mutta Järvinen pysyi kakkosena ja Salonen kolmantena. Koskaan aikaisemmin ei kahta suomakaista ole ollut arvokisojen kokonaiskilpailun palkintokorokkeella yhtä aikaa. Ylekin sai satikutia, kun kisoista oli niin vähän selostuksia. Liekö siihen vaikuttanut se seikka, että pääselostaja Pekka Tiilikainen ei hallinnut kovin hyvin pikaluistelua.
MM-kisat käytiin Norjan kuululla Bisletillä ja suomalaiset olivat nyt jo suosikkien joukossa, vaikka paikallinen lehdistö piti norjalaisia ja neuvostoliittolaisia suosikkeina. Pikamatkan veivät Neuvostoliiton uusi tekijä Voronin ja Kiinan Yang Chu-Cheng tasa-ajalla 42,4. Salonen oli neljäs ja Järvinen kuudes viisi kymmenystä ja sekunnin hitaampina. Vitosella Knut ”Kuppern” Johannesen ei pystynyt voittoon, vaan joutui alkaneessa lumisateessa taipumaan Hollannin Jan Pesmanille kymmenyksellä. Järvinen jäi vain 1,5 sekuntia ja oli kolmas, myös Salonen luisteli kohtuullisesti 13:nneksi.
Sunnuntaina Järvinen siirtyi 1500 metrillä johtoon ajalla 2.16,2. Seuraavassa parissa Salonen vauhditti käsillään kovasti rytmiään ja aika oli 2.15,8, joka riitti matkavoittoon. Salonen jatkoi kympillä hyviä luisteluitaan 17.22,8 ja Järvinen veti 17.19,9. Johannesenin olisi pitänyt pystyä noin 16.40 aikaan, mutta aika meni yli 17 minuutin. Näin oli Juhani Järvinen maailmamestari ja Toivo Salonen hopeamitalisti, voiko parempaa enää vaatia. Suomen pikaluistelijat vievät Bisletillä kaksoisvoiton Norjan luistelupyhätössä, jossa Norja ei ollut vielä koskaan maailmanmestaruutta voittanut.
Toivo Salonen oli korvatulehduksen myötä kisojen aikaan antibioottikuurilla, mikä varmasti verotti kuntoa jonkin verran. Presidentti Urho Kekkonen kutsui myöhemmin Järvisen ja Salosen Tamminiemeen kahvittelemaan. Hyvin oli juttuun tultu vanhan urheilumiehen kanssa.
Salosen monipuolisuudesta kertoo myös Valkeakosken Vesiveikoissa saatu SM-hopea kahdeksikkojen soudussa kesällä 1959. Joukkueessa soutivat myös olympiamitalistit Veli Lehtelä ja Toimi Pitkänen. Topi oli ymmärtänyt jo 1940-luvulla räjähtävän voiman tuottavan nopeutta pikaluisteluun. Hän suoritti rinnalle vetoja ja tempausnostoja, että saisi jalka- ja selkälihaksiin voimaa ja nämä tuottivat tulosta. Valmistuttuaan liikunnanohjaajaksi Salonen aloitti työt Ilomantsin kunnan raittius- ja nuoriso-ohjaajana. Muhoslainen Veikko Kuusamo houkutteli Topin kuitenkin Muhoksen kuntaan liikunnanohjaajaksi ja siitä tulikin eläkevirka. Nopeus oli hyvin säilynyt, kun sata metriä kulki kunnan 1965 mestaruuskisoissa vielä 11,1 ja sillä tuli mestaruus. Kalottimaaottelussa 1968 Oulussa syntyi 500 metrillä tulos 42,3, joka oli Topin paras aika Suomessa luisteltuna. Vaikka luisteluharjoittelu oli jo minimissä, herkkyys pysyi tallella.
Syntymäkunta Pälkäne on muistanut Salosta pienoispatsaalla yhdessä Väinö Sipilän ja Jouko Gripin patsaiden kanssa. Pälkäneelle on nimetty myös Toivo Salosen tie. Saloselle myönnettiin liikuntaneuvoksen arvo 2008. Pälkäneellä syntynyt Toivo Salonen teki urheilu-uransa Hämeessä ja elämäntyönsä Muhoksella Pohjois-Pohjanmaalla. Salonen kuoli 28.10.2019 Muhoksella.
Seppo Viirret
