Oletko sinä löytänyt itsellesi Raamatusta oman henkilökohtaisen rukouksen? Minä olen. Sain kehotuksen iäkkäältä ystävältäni etsiskellä sellaisen. Tästä on aikaa varmaankin kymmenisen vuotta. Tein työtä käskettyä eli lueskelin Raamattua eri kohdista ja rukoilin, että Taivaan Isä näyttäisi mikä tuo rukous voisi olla.
Miettiessäni tätä hartauskirjoitusta aihe tuli mieleeni ja jäin pohtimaan, miksi oma henkilökohtainen Raamatusta löytyvä rukous on tarpeen. Sanoihan Jeesus, että Taivaallinen Isä tietää mitä hänen lapsensa tarvitsee jo ennen kuin sitä osaa pyytää. Ravitsemuksesta, vaatetuksesta ja huomispäivästä huolehtimisesta hän puolestaan totesi: Älkää! Toisaalta Jeesus opetti ”one-size-fits-all” -rukouksen.
Isä Meidän -rukouksen. Raamattu on täynnä rukousta. Siellä sanoitetaan kiitosta, onnea ja iloa mutta myös kärsimystä, huolia ja pelkoja. Muun muassa. Siellä myös kehotetaan rukoillessa käyttämään omia sanoja. Psalmin kirjoittaja, kuvatessaan sitä kuinka Jumalan edessä ihminen löytää rauhan, rohkaisee lukijaa luottamaan aina Jumalaan ja jatkaa: ”Tuokaa hänen eteensä kaikki mikä sydäntänne painaa!”
Eikö tämä kaikki riittäisi? Mihin ihmeeseen sitten tarvitaan henkilökohtaista Raamatun sanoittamaa rukousta? Katson nyt omaa rukoustani, joka löytyy Hoosean kirjan 14. luvusta. Tunnistan siinä, Raamatun sanojen myötä, kääntyväni Jumalan puoleen, pyytäväni syntejäni anteeksi ja tuovani hänelle parhaan lahjani eli rukoukseni. Teen myös Raamatun tekstin ohjaamana lupauksen, etten enää pidä ”omien kätteni töitä” jumalanani. On kuin minulle väännettäisiin rautalangasta mitä on olla Jumalan lapsi. Seuraavaksi Hoosean kirjan kirjoittaja kuvaa Jumalan osuutta. Se ilmaistaan verbeillä. Jumala parantaa meidät, jos olemme oppineet turvautumaan johonkin muuhun kuin häneen. Hän rakastaa meitä omasta vapaasta tahdostaan. Hän elvyttää ja virkistää meitä. Hän vastaa pyyntöihimme ja pitää meistä huolen.
Aikamoinen löytö. Varsinainen aarre. Olisinkohan löytänyt sen äärelle ilman että olisin aiheen äärellä mietiskellyt, muokannut löytämääni tekstiä minä-muotoon ja rukoillut sitä vuosien ajan? Mitäpä jos tänä kesänä yksi sinun retkistäsi olisikin henkilökohtaisen rukouksen löytöretki Raamatun äärellä?
Suvi Viander
Seurakuntapastori, Kangasalan seurakunta
