Luonnonkukkien päivä sunnuntaina – ”paras tapa nauttia luonnonkukista on katsella niitä niiden omilla kasvupaikoilla ja suojella niitä siellä”

Sinilatva löytyy harvoin luonnosta, mutta usein vanhan talon kukkapenkistä.

Ensi sunnuntaina vietetään pohjoismaista luonnonkukkien päivää nyt jo kahdettakymmenettä kertaa.

Perinteisesti päivää on juhlistettu retkeilyllä. Itse olen järjestänyt kukkakävelyn yli kymmenen kertaa Padankoskella. Mukana on ollut keskimäärin parikymmentä osallistujaa, joskus jopa yli kolmekymmentä. Usein näillä retkillä kysellään monenmoisia asioita liittyen luonnonkukkiin, mutta myös kaikenlaista muuta luontoon liittyvää. Parhaan kykyni mukaan olen yrittänyt vastata kysyjille. Tänä vuonna retkeilemme Ruljankylällä Sarkasen rauhoitetussa harjulehdossa. Retkelle lähdemme yhteiskyydein Padankodalta puolelta päivin. Retki on ilmainen eikä sinne tarvitse etukäteen ilmoittautua. Retkeily onnistuu sen mukaan, mitä alueelta löytyy.

Näin alkukesästä kasvit ovat vielä tuoreita, lehdet puhtaita ja kukat kirkkaita. Kesän kuumuus ei ole niitä vielä kuivattanut. Niinpä odotettavissa on runsasta kukkaloistoa. Vanhan asutuksen piiristä voi tehdä löytöjä myös vanhoista kulttuurikasveista. Täällä Hämeessä sellaisia ovat esimerkiksi kyläkurjenpolvi, jota on aikoinaan kasvatettu pihoissa koristeena, tai kullero ja sinilatva, jotka ovat luonnossa täällä harvinaisia, mutta vanhoissa puutarhoissa yleisiä.

Entisajan ihmiset ovat osanneet koristaa pihojaan siirtämällä kauniita kukkia luonnosta pihaan kasvamaan. Sitkeästi nämä ovat sitten levittäytyneet kukkapenkkeihin ja niiden ympäristöön. Sieltä löytyy vuokkoja, lemmikkejä, tädykkeitä. Jotkut ovat vieläkin asumuksen jo hävittyä kertomassa, että täälläkin on ennen vanhaan eletty ja asuttu. Yksi näyttävä puutarhaan siirretty kasvi on kullero, joka oikeastaan on Lapin maakuntakukka, mutta kasvaa myös Hämeen kosteissa lehdoissa. Usein luonnosta löytämäni kasvusto on peräisin vanhan asumuksen pihapiiristä. Nykyaikainen metsänhoito on valitettavasti kuitenkin hävittänyt useita vanhoja kasvupaikkoja. Kasvi tarvitsee varjoa ja kosteutta. Jos metsä hakataan päältä pois ja vedet johdetaan ojiin, niin kullero menehtyy paahteeseen ja kuivuuteen.

Kullero on alun perin kosteiden lehtojen kasvi.

Kukkakävelyn ajatuksena on perehdyttää nykyihmisiä luonnosta löytyvien kasvien tuntemiseen. Monesti ajattelemme, että puutarhan koristeen pitää olla kaupasta hankittuja näyttäviä, daalioita tai tähtisilmiä. Pihoilla kasvavat luonnonkukat pienuudestaan huolimatta saattavat olla aivan yhtä kauniita. Paljon on keskusteltu siitä, saako luonnonkasveja siirtää puutarhaan. Ilman maanomistajan lupaa se ei olekaan sallittua, mutta toki siemeniä saa kerätä ja yrittää kasvattaa luonnonkukkia niistä esimerkiksi kedoiksi. Ketokasvien siemeniä saa kaupastakin, mutta valitettavan usein ne edelleen ovat ulkomaista perua ja niistä kasvavat kasvit eivät ole meidän kotimaisia lajejamme. Tällaisten siementen kylväminen luontoon ei ole suositeltavaa, koska mukana saattaa tulla kiusallisia rikkaruohoja jopa vieraslajeiksi luokiteltavia kasveja. Usein nämä ovat kuitenkin yksivuotisia eivätkä selviä meidän talvestamme.

Paras tapa nauttia luonnonkukista on katsella niitä niiden omilla kasvupaikoilla ja suojella niitä siellä. Luonnokukkien päivän retkeilyllä voi oppia tuntemaan uusia kasveja ja nauttimaan niistä sekä puhtaasta luonnosta. Retkeilymme lopuksi palaamme nauttimaan kahvit Padankosken uimarannan Kotakahvioon. Siellä voi vielä kahvittelun lomassa kysellä luonnonkasveista ja niiden hoidosta.

Kukkakedon voi tehdä aivan tavallisista luonnonkukista.