Tuomi on kaunis puu kaksi kertaa vuodessa: silloin kun se kukkii keväällä ja toisaalta kun se saa kauniin värin syksyllä ruskan aikaan. Näiden kahden kauden väliaika onkin sitten ihan eri asia eikä tuomi saa silloin kovin mairittelevaa arvosanaa. Oikeastaan se on melko roskainen puu. Varsinkin näinä päivinä moni on kiinnittänyt huomionsa teiden vierillä ja puutarhoissa kasvavaan kummituspuuhun, joka on kuin olisi kietoutunut harmaaseen hämähäkinseittiin. Tuomi on saanut kiusakseen kehrääjäkoin toukat.
Tuomenkehrääjäkoi on pieni alle sentin pituinen perhonen, jonka siivet ovat vaaleat ja niissä on mustia pisteitä. Samoja värejä kantaa myös perhosen toukka, joka syö tuomen lehtiä. Toukat käärivät vähitellen koko puun kehräämänsä seitin sisään ja siellä suojassa ne sitten rouskuttavat lehtiä ruoakseen. Usein seitti leviää myös lähipuihin, aidoille ja talojen nurkkiin niin, että koko tienoo on harmaan seitin peitossa. Tänä vuonna on taas se aika, jolloin tämä ilmiö toteutuu. Edellinen kerta taisi olla viitisen vuotta sitten.
Tuomi menettää lehtensä toukkien ruoaksi joskus kokonaan, mutta se on sopeutunut tähän tuhoon ja kun toukat ovat lopettaneet syömisen ja koteloituneet, alkaa tuomi kasvattaa uusia lehtiä. Joskus syksyllä sillä on taas vihreät lehdet syötyjen sijalla. Tuomi kestää tämän kerran, joskus parikin kertaa peräkkäin, mutta jos tuho tulisi useana vuonna, olisi tuomi vaarassa kuolla. Kyseessä ei siis ole mikään tavanomaisesta poikkeava ilmiö, vaan luonnon kiertokulkuun kuuluva tapahtuma, johon eliöt ovat sopeutuneet kukin tavallaan. Toinen syö ja toinen tulee syödyksi.
Toinenkin hyönteismaailmaan liittyvä invaasio tapahtuu paraikaa. Muutama vuosi sitten kerroin, kuinka maahan on saapunut uusi hyönteislaji, pyjamalude. Vuonna 2020 tapasin sen ensi kerran Sydän-Hämeen alueelta. Seuraavana vuonna niitä oli jo kymmeniä ja viime vuonna satoja. Nyt tämä punainen mustaraitainen hyönteinen on oikein joukolla valloittanut ainakin meillä Padankoskella pientareiden koiranputkikasvustot.
Lude ei ole ulkonäöstään huolimatta millään tavalla vaarallinen tai haitallinen. Se osoittaa kuitenkin sen, kuinka herkkä luonnon tasapaino on. Ilmasto on lämmennyt meillä sen verran, että tämä eteläinen laji pystyy nyt talvehtimaan ja lisääntymään täällä. Tästä on seurauksena massaesiintyminen, koska sillä ei täällä ilmeisesti ole sellaisia vihollisia, jotka käyttäisivät sitä ravinnokseen. Luonnossa punainen väri on usein hälytysväri ja punaiset hyönteiset, kuten esimerkiksi leppäkerttu, jäävät sen vuoksi syömättä.
Mielenkiintoista olisi tietää, kuinka laajalle pyjamalude täällä on levinnyt ja kuinka runsaana se esiintyy. Pidetäänpä juhannuksena silmät auki, kun liikumme pihoilla ja pientareilla, niityillä ja metsänreunoissa. Siellä on niitä kummitusmaisia tuomia ja siellä pyjamalude elää.
