Tämän tekstin otsikon kirjoitti yksi tämän kesän rippileirin nuori lopputyöskentelyssä. Siinä piti pohtia, mitä asioita oli oppinut niistä aiheista, joita oli käsitelty rippikoulun aikana. Uskon, että Jumala tosiaan katsoo aina kohti. Olen itse kyllä useasti elämäni aikana kääntänyt selkäni Jumalalle.
Reilu viikko tiiviisti yhdessä nuorten kanssa sai tekemään aikamatkan omiin rippileiriaikoihini yli 40 vuoden taakse. Se oli minulle todella merkityksellistä aikaa ja toimin monena kesänä sen jälkeen myös isosena sekä osallistuin aktiivisesti nuorten toimintaan. Sattumalta aivan ensimmäisen leirini isosen roolissa vietin täällä Kangasalla Einolassa, vaikka olinkin tamperelainen. Hiippakuntamme piispa oli samalla leirillä kesäteologina.
Luulin pitkään, että olin kadottanut rippiraamattuni, mutta se löytyi nyt alkukesästä aivan yllättäen. Sen sivujen väleistä paljastui monta muistoa; pieniä kortteja, joihin oli kirjoitettu raamatunlauseita, prässättyjä kukkia, lappusia, joihin oli piirrelty ja kirjoitettu. Osaa kirjoittajista en enää muista, osan kanssa olen edelleen tekemisissä. Raamattu oli lahja äidiltäni, joka kuoli vain muutamia vuosia sen antamisen jälkeen. Omistuskirjoitus ja yksi raamatunkohta alkulehdellä oli kuin viesti vuosikymmenten takaa. Liikutuin ja olin kiitollinen.
Jäin miettimään, millaisia muistoja tämän kesän riparilaiseni saivat leiriltä. Pyysalon keittiön herkkuruokia kiiteltiin ensimmäisenä lähes jokaisen ryhmän laatimassa esirukouksessa. Osasimmeko tarjoilla myös taivaan leipää tyydyttämään hengellistä nälkää? Loppukertausvastauksia lukiessani huomasin ilokseni, että niistä löytyi viisaita ja hauskastikin sanoitettuja juttuja. Tämän kirjoituksen otsikon ohella yksi ihana lause oli: ”Jumala rakastaa kaikkia riippumatta mistään.” Tällaisia jälkiä toivonkin heidän mieliinsä ja sydämiinsä jääneen. Vaikka oma selkä olisikin tullut käännettyä Jumalalle, hänen sylinsä on aina auki.
Moni sai ehkä lahjaksi ristin kaulaansa. Kunpa se muistuttaisi, että Jeesuksen ristinkuoleman ja sovituksen vuoksi Jumalan armon ja rakkauden turviin saa aina palata. Toivon myös, että moni löytäisi tiensä seurakuntamme nuortentoimintaan ja isoskoulutukseen, koska hengellisen elämän hoitaminen on paljon rikkaampaa yhteydessä muihin. Kasteessa saatu uskon siemen on nyt lannoitettu opetuksella ja siitä voi kasvaa mitä vain!
Minna Kyrkkö
seurakuntapastori
Kangasalan seurakunta
