Sami Tapanainen on aloittanut Sydän-Hämeen Lehdessä 28.6. kirjoitussarjan urheilutuloksista. Sarja on tarpeellinen historiankirjoituksenkin näkökulmasta, sillä pitäjähistorioissa urheilua ei yleensä käsitellä kovinkaan syvällisesti. Tapanainen tarkastelee asiaa Tilastopajan tietokannan pohjalta, mikä lähdepohjana tuo esiin huipputulokset.
Kirjoituksessa aiheena oli Luopioisten Lujan naisten sijoittuminen valtakunnallisissa tilastoissa. Aikakausi 1960-luvun lopusta aina 1990-luvulle olikin mittavan menestyksen aikaa. Menestys pohjautui varsinkin tuon aikakauden alussa laajaan harrastajaryhmään ja innokkaisiin valmentajiin sekä toimitsijoihin.
Valmistautuminen vuoden 1966 Suurkisoihin Helsingissä oli yksi tekijä, joka kannusti useita lapsia yleisurheilulajien ja nimenomaan juoksujen pariin. Useita luopioislaisia oli mukana Hämeen joukkueissa, parhaimmillaan voittamassa kultaa sukkulaviestissä. Heitä kaikkia eivät huipputulosten tilastot tunne.
Kattavamman kuvan saa, kun vertailee Lujan tyttöjen ja poikien menestystä Hämeen piirin tasolla. Muistaakseni piiripisteissä Luja oli eräänä 1970-luvun alun vuonna toisena Tampereen Pyrinnön jälkeen. Taakse jäivät sekä Hämeenlinnan Tarmo että Valkeakosken Haka. Nimenomaan viestijoukkueita oli liikkeellä paljon, mutta monissa yksittäislajeissakin tuli menetystä.
Hyvän lähteen urheilun laajuudesta ja menestyksestä muodostavat Lujan vuosittaiset tuloskirjaset. Viestijoukkueissa oli monta uurastajaa, jotka eivät yksilölajien tulosten perusteella nouse tilastoihin. Tyttöjen osalta Tapanaisen kirjoituksessa mainittujen ohella avainjuoksijoita olivat esimerkiksi Merja Pirttiniemi, Anita Jokinen ja Maija Mäkelä. Yhdessä tai muutamassa viestissä juosseita on näidenkin lisäksi useita. Poikien osalta tilanne piiritasolla oli tyttöjä vastaava.
Urheiluharrastuksen taustalla oli kyläseurojen urheilijoista 1962 kootun Lujan johdon aktiivisuus ja kunnan urheiluohjaajan oma aloitteellisuus sekä toisaalta koulujen välisten ja kyläjuhlien kilpailujen arvostus. Suurkisojen joukkuemuodostuksessa oleellinen rooli oli urheiluohjaaja Mauri Rautiaisella. Häntä seurannut Tapio Leppäkoski Ritva-vaimoineen olivat sitten eräänlaisen läpimurron toimeenpanovoimat. Tapio luotsasi kokonaisuutta ja poikia, Ritva puolestaan tyttöjä. Kumpikin heistä panosti mittavasti omaa aikaansa, kuljetusmahdollisuuksiaan ja osaamistaan lasten hyväksi. Kuljetuksiin osallistuneiden vanhempien määrä oli myös suuri.
Harjoittelupaikkoina olivat pääasiassa Aitoon ja Luopioisten koulujen liikuntatilat ja urheilukentät. Leirityksiä oli esimerkiksi lakkautetulla Padankosken koululla. Hyvänä harjoittelukenttänä toimi myös Rautajärven kenttä, joskin sen 250 metrin jyrkkäkaarteinen hiilimurska koetteli monen kunnan itäpään harjoittelijan akillesjänteitä.
Historian dokumentaation kannalta olisi hyvä käynnistää hanke tai hankkeita urheilun kokonaisuudesta. Ainakin aikajakso sodista kuntien yhdistymiseen voisi olla kahdenkin hankkeen paikka ja vuoden 2007 jälkeistä lähihistoriaa voisi tarkastella omana kokonaisuutenaan.
Pertti Salminen
