Anne Mattila pysyvän taidenäyttelyn Karvialle perustaa,
vanhan tilan rakennukset taideteoksilla varustaa.
Hirsitalossa nautitaan kahvit ja munkkeja,
pihamaan ruohikossa piileskelee punkkeja!
Muotokuvataulu sijaitsee hirsituvassa,
siinä taiteilija on omassa kuvassa.
Maisemataulussa on lyhtyä,
kuka uskaltaa taiteilijaksi ryhtyä?
Pienessä huoneessa on monta hääpukua,
onko määrästä pidetty lukua?
Pihapiirissä on keramiikkapatsasta,
nälkä ei vielä kurni vatsasta.
Pihakoivujen edessä on pieni puinen reki,
jonka puuseppä teki.
Vesi pyörittää myllyn ratasta,
paluumatkalla bussikuski kaahaa Kehätiellä satasta!
Lounaspaikkana käytetään Jalasjärven Juustoporttia,
seisovassa pöydässä on sapuskaa montaa sorttia.
Tulijaisiksi ostan juustoa,
juuston kalsium vahvistaa luustoa.
Myymälässä seisoo muovinen lehmä ja vasikka,
metallia on ruokailijan haarukka ja lusikka.
Parkanon metsämuseossa kuorimakone kuorinut on viljaa,
kone käynyt on melko äänettömästi, hiljaa.
Höylä tehnyt on päreitä,
raaka-aineena käytetty kuusia, näreitä.
Kovaa ukkosenjyrähdystä Jukka säikähtää,
Juustoportissa kahvia hieman lautaselle läikähtää.
Tukkisaksilla siirretty on tukkia,
metsämuseosta en löydä sahapukkia.
Puun kaatokolon tekemiseen käytetty on kirvestä,
savottamiehet maukasta keittoa saivat hirvestä.
Metallinen mitta puiden paksuutta mittaa,
tarkkuus kärsii, jos mittaaja liikaa sahtia kittaa!
Frantsilan Kehäkukassa nukke on mekossa,
piha-aitat eivät ole lukossa.
Siirryn kehäkukan puutarhaan,
bussikuski ei aja kertaakaan harhaan!
Pihakuusi on korkea ja kapea,
kenenkään kesäretkeläisen mieli ei ole apea.
Jukka Ollikkala
